maanantai 21. huhtikuuta 2014

Raskausviikko 36

Apua! Tänään on tasan kuukausi laskettuun aikaan ja kieltämättä nyt alkaa hitusen vatsan pohjassa kipristellä – kipu pelottaa, elämänmuutos yhtä aikaa kauhistuttaa ja ihastuttaa ja en malta odottaa, että saan pienen poikani syliin tuolta masun puolelta.

Olo alkaa hiljalleen helpottaa, lonkat eivät enää kipeydy samaa vauhtia ja tänään kävin kokeilumielessä 40 minuutin kevyellä kävelylenkillä ilman kamalia seuraamuksia! Ihan mahtavaa! Ajattelin illalla vielä tehdä ihan muutamia, kevyitä lihaskuntoliikkeitä yläkropalle ja venytellä – kaikki tietysti omaa vointia tarkkaillen.

Ihanaa jos kivut ovat hetkeksi menneet, mutta taikauskoisena en uskalla hihkua vielä...

Vauva on tällä viikolla 2500 grammaa, kokopituus on 42,5 senttiä. Tuo liki kolmekiloinen masu kyllä tuntuu jo esimerkiksi yöaikaan, kääntyminen on melkoinen operaatio ja se on tehtävä varovasti, jotta vatsalihasparat eivät kramppaa (se sat-tuuuuuu).



Nukasta on tullut todellinen mammavahti. Jos mieheni ei ole kotona, tyyppi kyyhöttää koko ajan vieressäni ja haukkuu (eli suojelee) jos kuulee minun puhuvan esimerkiksi puhelimessa jonkun kanssa.

Ja auta armias, jos joku tulee kylään...

En tiedä vaistoaako hän tulevan vauvan saapumisen vai mikä nyt vaivaa... Hetkellisesti ihan suloista, toivotaan ettei tuosta tule ongelmaa. Nuka on tosin aika helppo sesse muuten, haukkuminen on ainoa ongelma, joten sallittakoon toiselle muutamia huonojakin puolia.... Sitruunapantaa sun muuuta on ehdoteltu, saattaa olla että kokeilemme tehokeinoja jossain vaiheessa. Myös sumutepullotekniikkaa voisi kokeilla (eli kun koira haukkuu, sumutepullosta suihkaus vettä päälle).


Pikkuisen sänky on valmiiksi pedattuna oman petimme vieressä, pitipäs melkein tirauttaa hormonikyyneleet tuota petiä pedatessa! :D Vaatteita olemme saaneet ja hamstranneet nyt paljon, äitini muun muassa lähetti minun vanhoja vaatteitani tulokkaalle – pitääkin myöhemmin esitellä niitä myös täällä blogin puolella.



Vaatekauppaan saisi helposti tuhlattua aikamoiset kasat rahaa ja henkinen jarru on kyllä vaikea laittaa päälle, kun toinen toistaan suloisempia asuja ilmestyy näköpiiriin... Näitä vaatteita pidetään kuitenkin vain muutamia kuukausia (ja ne kaikkein pienimmäthän jäävät pieneksi jo muutamassa viikossa), ettei kovin moneen vaateparteen ole aikaa. Hoen siis itselleni ja uroolleni malttia, vaikka vähän vaikeaa se on :D. 

Saapas nähdä millaiset on tulevat vaatekulut, kun vaatekaupoista löytyy kuolattavaa sekä itselle että pikkumiehelle :D. 

Miten siellä ruudun toisella puolen menee? Kovin hiljaista ollut viime päivinä, otan sen merkkinä siitä että teillä on kiva pääsiäinen ja kevätsää on saanut poppoon liikkeelle? Hyvähyvä! Nautitaan tuosta ihanasta auringosta nyt, kun siihen on mahdollisuus. :)


<3 Hannele

2 kommenttia:

  1. Tosi söpöä toi teijän hauvan käytös. Mulla siskon koira varoo mahaa mitä ei ennen raskautta syliin tulessaan tehnyt. Nyt nousee kyljen kautta antamaan pusuja eikä yritäkkään tulla masun päälle. Mun perheellä ja sukulaisilla siis tipsuja ja ei oo kyllä niillä auttanut sitruunapannat eikä varsinkaan suihkepullo. Ja voiko sitä sitten siitäkään rankaista että se suojelee teitä? Toivottavasti rauhottuu, tiedän kuinka inhottavaa se jatkuva haukkuminen on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin se on aika suloista, ei hauku vielä ns. liikaa ja tänään rauhoittui ihan hienosti vieraiden tullessa... En itsekään haluaisi tuota sitruunapantaa käyttää, katsotaan miten tässä tilanne kehittyy :). Tosiaan nuo pikkurodut on aika räksyteijoja joka tapauksessa. :)

      Poista