Kotona ollaan!

Äitiyslomani loppuu helmikuussa ja olemme paljon pohtineet, mitä sen jälkeen tapahtuu – mennäkö osa-aikaiseksi töihin, jäädäkö hoitovapaalle vai tehdäkö töitä kotoa käsin? Voi tätä valinnan vaikeutta.  Vielä muutama kuukausi ja nämä rauhalliset kotipäivät ovat mennyttä – mihin se aika taas oikein hujahtaakaan? Ja miten herranen aika osaamme päättää, mitä tehdä? Hoitoon en pojua vielä halua laittaa – eihän tuo polonen osaa vielä edes kävellä. 

Välillä vauva-arki on ollut raskasta, mutta pääasiallisesti en tippaakaan ihmettele, miksi äitiyslomaa kutsutaan lomaksi. Meidän pojumme on siis taatusti helpoimmasta päästä – tätä kirjoittaessani hän on nukkunut jo melkein kolme tuntia päiväunia (ja kohta menen hiljalleen pojua herättelemään). Takassa palaa tuli, kynttilät palavat pöydällä ja söin juuri kupuni täyteen suklaata. 

Järettömän raskasta siis. 

Itselleni ehkä eniten väsymystä yöherätysten lisäksi aiheuttava juttu on sitovuus. Imetän edelleen ja haluan tehdä niin ainakin vuoden ikään asti, koska en koe imettämisen olevan erityisen raskasta. Myönnetään kuitenkin että aika usein tuntuu siltä, että haluaisi lähteä täysin ilman aikatauluja tai huolta reissun päälle tai vaikkapa shoppailemaan koko päiväksi. Nyt asiasta on erikseen sovittava, huolettomuus ja spontaanit juhlinnat ovat taaksejäänyttä elämää.

Yhtä aikaa siis ihanaa ja raskasta – niin paljon pieniä, käsittämättömän onnellisia hetkiä. Esimerkiksi juuri nukahtava toukka, joka käpertyy äidin syliin ja haluaa pitää kädestä kiinni tai herääminen pienen, unisen pojan vierestä – ei vain ole parempaa. Toisaalta sitten taas ne yölliset monen tunnin hulinoinnit, niskakakat ja sen sellaiset – ei ehkä ihan niin ihanaa.

Nyt Tukkis on muuten opetellut nukkumaan omassa huoneessa ja uni tuntuukin maistuvan siellä paremmin kuin äidin vieressä. Nostan hänet kuitenkin aika usein viimeisen yösyötön jälkeen viereeni nukkumaan, ihan vain koska mun vauva ja vaivalla tehty ja kohta en enää voi nauttia vauvasta, sillä poika kasvaa ja kehittyy ihan mahdotonta kyytiä. Vielä puoli vuotta ja vieressäni köllii taapero vaavin sijaan.

Päiväohjelmassa maailman pisimpien aamukahvien, köllöttelyn, ulkoilun ja siivoilun lisäksi muuten myös yhtäkkistä kuntoiluintoa! Olinpas eilen maailman kovin muija ja juoksin ensin kolme kilometriä vaunujen kanssa (ylämäkiäkin oli ja paljon) ja sen jälkeen kuusi kilometriä yksin - aikaa meni noin 50 minuuttia. Annoin itselleni ihan miljoonatuhatta selkääntaputusta, koska vähänkö ykkösämmä! :D Kohta olen maailman fitein äiti – oottakaahan vaan ;).

Sellaista pikakuulumista. Nyt lähden herättelemään tuota pojua, muuten menee yöunet hulinaksi.

Uusintapostaus: Mistä tunnistaa laadukkaan vaatteen?

Vanhan blogin puolella on tekstejä, jotka nousevat aina vain uudestaan ja uudestaan luetuimpien joukkoon. Siksi olen julkaissut niitä silloin tällöin uudestaan, sillä blogimuuton myötä olen saanut tuhansittain uusia lukijoita (uskomatonta mutta totta) ja ilmeisesti aihepiiri kiinnostaa.

Olen huomannut, että suurin osa meistä kuluttajista ei tunnista enää laadukasta tuotetta sellaisen nähdessään – itsekin olen joutunut puijauksen kohteeksi liian monta kertaa. Usein tuijotamme vain ja ainoastaan hintalappua ja merkkiä, kun meidän oikeasti tulisi tuijotella sitä, mistä materiaalista tuote on tehty ja miten hyvin tai huonosti se on ommeltu.

Esimerkiksi lähes kaikki luksusmerkit aina Louis Vuittonia ja Dolce & Gabbanaa myöten tehdään samoissa tehtaissa kuin tuntemattomampien merkkien vaatteet – tämä on ihan perustietoa vaatealan ammattilaisten keskuudessa. Mitäs luulette, laittavatko he laatukriteerit off-asentoon edullisempia tuotteita tehdessään? Tuskinpa vain.  Ennen"Made in China" antoi tuotteesta halvan kuvan, mutta nykyään myös luksusmerkit tehtaillaan siellä, missä se on edullisinta – valmistusmaaksi voidaan toki merkitä maa, josta materiaalit on hankittu, vaikka todellisuudessa itse tuote kursitaan kokoon jossain aivan muualla.

Edullisestikin siis on mahdollista ostaa laatua, kunhan on tarkkana. Tärkeintä on kiinnittää huomiota materiaaliin ja tarkistaa ompeleen jälki.

Parjattu H&M on loistava osoitus edullisesta laadusta, jos vain on tarkkana kaupassa. Omasta kaapistani löytyy jopa kymmenen vuotta vanhaa henkkistä! Yritys on negatiivisen julkisuuden jälkeen pakottautunut kiinnittämään entistä enemmän huomiota myös vaatteiden eettisyyteen – toisin kuin esimerkiksi  Lindex tai KappAhl...

Itselleni kävi aikoinaan huonosti esimerkiksi Espritin kanssa. Luulin ostavani suht hyvän ja kestävän tuotteen, sillä merkkiä pidetään perinteisesti edullisten kauppojen laadukkaampana versiona ja hintalapussa oli numeroita perushenkkistä enemmän – lopputulos oli kuitenkin kaikkea muuta kuin laadukas. Jo muutaman käyttökerran jälkeen uuden neuleeni kainaloissa oli nyppyarmeija ja se oli niin nuhjuisen näköinen, että en sitä mielelläni päälleni laittanut (nyt vanhempana ja viisaampana tiedän todennäköisesti ostaneeni akryylia).

Onlyn, Vilan ja Vero Modan neuleista en edes kirjoita – niiden ostaminen on sama kuin käyttäisi setelitukkoa vessapaperina. Katsokaahan huviksenne, kuinka moni neuleista on täyttä akryylia, vaikka hinnaksi olisi lätkäisty 50 euroa (miesten puolella muuten samaa ongelmaa ei ole ja kun lähestyin yrityksen viestintäosastoa kysyäkseni miksi, he eivät edes vastanneet viestiini. Ja näköjään nyt kirjoitinkin, vaikka ei pitänyt, hehhee).

Onko teillä vastaavia kokemuksia?

Tällaisten kokemusten jälkeen olen pysynyt kovana: höpölöpö-materiaalit saavat jäädä kauppaan ja minulla on oikeus vaatia rahoilleni myös vastinetta. Selitykseksi ei kelpaa, että "näissä housuissa nyt on vaan tämmönen ominaisuus, että nappi lähtee muutaman käyttökerran jälkeen" – terveisiä vain Forumin Vilaan.

Michael Korsin tuotteilla on vuoden takuu. Tosin 400 euron laukulle olisi sopivaa antaa hieman pidempi tuotelupaus – miksi muuten maksaa moninkertainen summa veskasta?

Muistilista ostoksille:

• Älä ikinä, missään tilanteessa tai tapauksessa osta akryylia, vaikka sitä onkin tarjolla huomattava määrä. Se todellinen haista paska -materiaali, joka menee heti huonon näköiseksi ja vie vain turhaa tilaa vaatekaapissasi.
• Älä myöskään osta tekonahkaa tai -mokkaa. Voit saman tien nakata samalla rahalla vaikkapa vesilintua.
• Suosi luonnonmateriaaleja: Esimerkiksi villa ja kashmir pysyvät pitkään hyvinä ja ne on myös helppo pitää puhtaana, tosin näiden materiaalien säännölliseen huoltoon on myös kiinnitettävä huomiota. Toisaalta esimerkiksi 100 prosenttinen puuvilla on kestävämpi, kun siihen on lisätty hieman jotain tekokuitua.
• Kaikki tekokuidut eivät ole suoraan saatanasta: Esimerkiksi viskoosi on loistomateriaali! Siksipä kannattaa lukea seuraava kohta:
• Opi virheistä, mutta myös onnistumisista: Käännä katseesi vaatekaapin pitkäikäisimpiin kavereihin, mistä ne on valmistettu/ ostettu?
• Ota silmä käteen kaupassa: Jos vaatteesta roikkuu valmiiksi langanpätkiä tai saumat ovat vinksallaan, kannattaa tuote jättää suosiolla hyllyyn.
• Käytä silitysrautaa ja valmistaudu myös huoltamaan kavereitasi – jo tuotetta ostaessa kannattaa kysyä, että mitä tälle ihanalle mekolle oikein kannattaa tehdä?
• Vaadi laatua: Jos tuote menee nopeasti rikki tai paljastuu huonoksi, vie se takaisin kauppaan ja nosta meteli. Eihän semmoinen peli vetele.
• Osta oikeaa kokoa – liian pienet vaatteet eivät motivoi laihduttamaan, päin vastoin ne ovat harvinaisen ärsyttäviä tyyppejä vaatekaapissasi sillä hetkellä, kun sinulla ei ole mitään päälle pantavaa.
• Moni panostaa juhlavaatteisiin, mutta kannattaisi ennemmin kiepsauttaa ajatusmalli ympäri: On tärkeämpää, että arkivaatteesi kestävät kulutusta, ovat mukavia ja toimivia. Panosta siis ennemmin laadukkaaseen t-paitaan kuin menomekkoon, jota käytät kerran tai pari.

Tuotteiden eettisyys onkin sitten aivan oma postauksensa, ja vaikka yleensä eettisesti tuotettu vaate on hieman kalliimpi, ei tämäkään sääntö ole vedenpitävä.

Vielä vinkiksi, että lisätietoa aiheesta löytyy sivuilta, josta saat muun muassa vaatteiden hoito-ohjeita ja lisätietoa eri materiaaleista.

Valkoista marmoria

Valkoinen marmori, himoitsen sinua. Meillä on suunnitelmissa remontoida yläkerran kylpyhuonetta lattian ja kalusteiden osalta – voisiko vastaus löytyä valkoisesta marmorista? Sehän on kallista kuin Jessen peräaukko, mutmut...

Määrittele rahallinen arvo orgastiselle suihkukokemukselle? NIINPÄ, ei sitä ole. Koska hyvä peseytymishetki on ehdottomasti pikku pätäkän arvoinen aion taivutella armaan urooni seuraavien kuvien inspiroimana:

Voisin oikeastaan marmoroida koko kämpän, paljonko maksaa? Alla näkyvä takka on porn, porn, porn.

Ja kuulkaas, netin syvyyksiä tonkiessani löysin ihmeellisen keksinnön – marmorimuovilla voi päällystää vaikka mitä, vaikkapa tällaisen Ikean pöydän.

Pakko marmoroida jotain. Nyt. Heti.

Puolivuotias äiti

Tukkis täyttää huomenna puoli vuotta ja sehän tarkoittaa sitä, että minä olen ollut äiti jo puoli vuotta. Sinä aikana olen kuulkaas oppinut kaikenlaista, antakaas kun kerron.

1. Muista aina, AINA katsoa vauvan selkää ennen kuin laitat loikoilemaan uudelle, valkoiselle matolle. Niskakakka voi yllättää ja se ei_ole_kiva.

2. Vaavi ei välttämättä syö kumpaakin rintaa ja jos tällainen ikävä hylkääminen tapahtuu, saat toispuoleisen silaritissin, joka vaihtaa vieläpä kokoa jatkuvasti. Varsin vitsikästä ja myös melko hämmentävää, mutta onneksi maitotarjoilu pelaa ihan yhtä hyvin yhdelläkin rinnalla.

3. Ihminen voi pärjätä muutaman tunnin yöunilla yllättävän pitkään.

4. Saatat herätä aamulla siihen, että jonkun minisormi on sun nenässä.

Hetkeä ennen pamahdusta. Ja tuo vesirajamekko on oikeasti huomattavasti pidempi – oli vain sellainen kumpu, ettei se mahtunut MIHINKÄÄN vaatteeseen :D. 

5. Kannattaa jakaa hoitovastuuta heti alusta isän kanssa, niin saat itsekin hengittää. Kannattaa myös antaa vauvan tutustua maailmaan ihan yksin vaikkapa olohuoneen lattialla köllötellen (tai siis siten, että itse olet kuulo/näköyhteyden päässä) jo ihan miniministä. Tämän pienen toimenpiteen ansiosta saat juoda aamukahvit rauhassa, koska toukka viihtyy hyvin myös yksin omien leikkiensä parissa.

6. Et voi koskaan tietää mitä on vastassa, kun menet sovituskoppiin. Joka kerta ihan eri kroppa ja eri emäntä.

7. Myös ne tissit on joka kerta aivan erilaiset. Jännää.

Äiti ja Tukkis noin 1 kuukauden korkeassa iässä. Kuva: DMK Photography

8. Vaikka vannoit, että et sitten jatkuvasti postaa Facebookiin jotain vauvakuolapuklujuttuja niin.... OISHAN SE PITÄNYT ARVATA. Sori vaan Face-kamut.

9. Odotat päiväunihetkiä kuin kuuta nousevaa, mutta sitten kun bebe nukahtaa, olet pulassa koska ikävä. Ja kyllä – se ikävä voi olla, vaikka vaavi nukkuisi samassa huoneessa.

10. Oli se jälkikasvu sitten miten kakkanhajuinen, kuolassa, puklussa ja ihan vaikka siinä kakassakin, niin se on aina vain niin maailman ihanin ja suloisin. Tosin ihan hyvä pestä se kakkanhajuinen välillä, vaikka se ihana onkin ;D.

Ps. Ja vaikka vannoit että sinä et sitten muutu, niin ei tarvitsekaan. Voit pysyä ihan yhtä urpona ja hajamielisenä kuin ennenkin, koska ihminen on sellainen, millaiseksi hänet on luotu, eikä siihen tepsi edes äitiys.

Osallistu arvontaan ja voita KiDMEMO-vauvakirja

Jäävätkö sinunkin vauvakuvasi vain koneelle ja jaat muistoja enemmän sosiaalisessa mediassa kuin kirjoitat niitä ylös?

KiDMEMO on netissä täytettävä vauvakirja, jonka voit helposti lähettää myös läheistesi ihailtavaksi. Sain kunnian arpoa teille lukijoille yhden KiDMEMON. Osallistu kertomalla muistosi vauva-ajalta – hauska tokaisu, hellä hetki tai vaikkapa ajatuksiasi äitiydestä. Muista myös jättää sähköpostiosoitteesi alle, jotta voimme tavoittaa sinut jälkikäteen!

Voittaja arvotaan 18.12. Postaus on toteutettu yhteistyössä KiDMEMOn kanssa.

Ps. Muistathan myös blogini toisen arvonnan – osallistu heti ja voita Raakaruoka-aika-kirja! Klik, klik.

Äiti, leikitään!

Arvatkaapas kuka on oppinut kunnolla leikkimään? Ja nauramaan? Ja kertomaan vitsejä? Mieletöntä nähdä, miten uinuvasta toukasta muodostuu menevä pikkupoika, joka rakastaa pyörimistä, kaiken maailman näppäimiä (etenkin puhelimet ja kaukosäätimet varokaas vaan), ilmapalloja ja paljetteja.

Perinteiset lelut eivät pahemmin tunnu innostavan, paitsi jos joku on mukana leikkimässä. Kaikki rapiseva on suurinta herkkua, postit ja muovipussit saavat kyytiä, jos sattuvat jäämään lattialle. Vaikka minityyppi ei vielä kunnolla ryömi, pääsee hän yllättävän vikkelästi paikasta toiseen ja meidän on hiljalleen opeteltava nostamaan kaikki vähänkään vaarallinen pikkusormien ulottumattomiin.

Leikkimisen lisäksi naurattaa koko ajan. Eilen illalla yritin imettää, mutta ilmeisesti Tukkiksella ei ollut nälkä, koska syömisen sijaan oli kiva laittaa suu ammolleen ja puhaltaa tissiin. Ja nauraa päälle. Eipä ois arvannut, että 6 kuukauden ikäisenä osaa muka tuollaistakin.

Leikkitaitojen löytyminen antaa varmasti ideoita Joulupukillekin. Yksi suurimpia ihastuksia oli tuo mummulassa ollut Angry Birds -ilmapallo, joten sellainen voisi olla kiva leikkikaveri jouluaattona. Sitten kuitenkin äiti toivoo hieman pysyvämpiä leluja, mutta mitäs ne voisivat olla, kun jännintä ovat tosiaan ne paperit ja elektroniikka, kuten äidin puhelin.

Yritimme harhauttaa tyyppiä ostamalla hänelle ihan oman puhelimen – Fischer Pricen 6 kuukauden ikäisille tarkoitetun mölytoosan, mutta eipä mene läpi. Tukkis tahtoo ilmeisesti oman iPhonen ;).

Miten te olette lahjoneet 6 kuukauden ikäisiä pikkutyyppejänne ja ovatko olleet onnistuneita lahjoja? Suosituksita tai ideoita? Varmaa ainakin on että käärepaperia pitää olla PALJON.

Testissä Couture Styling -uutuudet

Rakastan kiharoita, mutta hiuslaatuni on todella väärä niitä varten – tai siltä se ainakin tuntuu. Kiharat kun eivät kerta kaikkiaan kestä kuin hetken, joten muotoilutuotteilta vaaditaan paljon ja vähän päälle. Päässäni riittää kyllä karvaa vaikka muille jakaa, mutta yksittäinen hius on melko ohut ja lasimainen, joten hiukseni lässähtävät helposti ja niiden muotoilu tuntuu melko turhalta...

Kérastasen Couture Styling -sarjan uutuudet Curl Fever ja Fix Fabulous ovat ehdottomasti mielenkiintoisia tuttavuuksia.  Yleensä jos tuote antaa hyvin pitoa, jättää se hiukset ikävän lähmäisiksi – oletteko huomanneet saman? Tällainen hieman silkkinen hius on kai erityisen herkkä vielä moiselle reaktiolle, mikä todella ärsyttävää.

Tuotteet on saatu blogin kautta.

Nyt olen päivän verran kulkenut kiharoissa ja kyllä vain! Siellä ne ovat edelleen. Vastoin ohjeita levitin Curl Fever –lämpösuojavoiteen kuiviin hiuksiin, mutta näyttäisi toimivan silti. Curl Fever sopii niin kihariin kuin suoriinkin hiuksiin. Pitänee vielä testata niitä ihan asianmukaisella tavalla levitettynä, eli pyyhekuivat hiukset odottakaas vaan!

Olen käyttänyt Fix Fabulous -suihketta jo muihinkin kampauksiin ja tykästynyt siihen kovin. Suihkeessa ei ole aerosolia, joten se on kuin hiuslakka ilman sitä hiuksia kovettavaa fiilistä.

Lopullista hehkutusta en voi tuotteille luvata, sillä en ole vielä testannut niitä kuin muutaman kerran. Lisäksi hiukseni ovat kipeästi saksien tarpeessa ja takkuuntuvat helposti, minkä vuoksi muotoilutuotteistakaan ei saa ihan sitä oikeaa mielipidettä.