Vuosi mun mahastani

Blogiharrastuksessa on miljoona hauskuutta, joista yksi on se, että voit palata lukemaan vanhoja postauksia – millaisia juttuja päässä pyöri vaikkapa vuosi tai kaksi sitten, miltä elämäntilanne näytti ja voiko tuostakin jutusta olla jo noin kauan aikaa!

Etenkin raskauden tallentuminen blogipostauksiin on ihanaa, sen aikaisia ajatuksia kun ei muuten olisi välttämättä kirjoittanut ollenkaan ylös. Tukkis täyttää kahden kuukauden päästä vuoden ja viime vuonna tähän aikaan olin aika hippasen pyöreä nainen, joka jaksoi silti rehkiä muuttolaatikoiden kanssa (tai noh, rehkiä on ehkä vähän väärä sana – join kahvia, määräilin ja yritin järjestellä tavaroita sen minkä lonkkakivuiltani pystyin).

Moni äiti inhoaa raskausmahaansa, mutta minähän rakastin tuota palloa. Vatsa on aina ollut inhokkikohta kehossani, oli ihanaa kun siitä tuli hetkeksi kaiken rakkauden keskipiste. Ainoastaan ihan loppuraskaudessa kun tavaraa tuli lisää myös reisiin ja peppuun, enkä tunnistanut kehoani omakseni ollenkaan, oli olo aika epämukava.

Ja kuvitelkaa! Tuolla se Tukkis makoili, mun sisuksissani. Kyllä elämä on yhtä scifi-leffaa, sanokaa mitä sanotte.

Nyt mun poikani osaa sanoa "vauva", vetää johtoja, tanssii hyvään musiikkiin ja antaa suukon poskelle (tai kuolaa, kummin vain :D). Kohta se jo juoksee, kiipeää puuhun, sotkee housunsa ruohotahroihin ja syö jäätelöä. Aikaisemmin surin pojan kasvua ja ajan nopeaa kulumista, mutta nyt olen hoksannut että jokainen vaihe on niin ihana, kun saa seurata elämän opettelua ja taitojen karttumista.

Miten te suhtauduitte raskausvatsaanne – oliko se ihana vai ärsyttävä?

Hyvä vaimo

Aina välillä olen tosi rasittava vaimo, uskotteko? Motkotan ja kiukuttelen ja niuhotan ja murjotan. Onneksi tajuan olla myös aika kiva vaimo välillä ja sitä kai olen pääasiallisesti – tai ainakin yritän.

Muutama päivä sitten olin oikein supervaimo ja yllätin aamulla töistä palaavan mieheni parhausaamiaisella. On ihanaa tulla kotiin, kun siellä tuoksuu lämmin ruoka tai uunituore leipä. Minulle ruoan valmistaminen on yksi suurimpia rakkaudenosoituksia ja sillä on ihana hemmotella rakkaimpiaan.

Kun Tukkis herättää superaikaisin, on aikaa vähän kokkailla ennen kuin koko perhe kokoontuu aamupalalle. Leivoin leipää, joka oli maailman vaivattomin tyyppi – resepti löytyy postauksen lopusta ja bongasin sen alunperin Kotikokki-sivustolta. Lisäksi pilkoin hieman hedelmiä jälkiruokakulhoihin ja lisäsin sinne maustamatonta jogurttia, hunajaa, chia-siemeniä ja pähkinöitä.

Herkullista, mutta silti simppeliä ja nopsaa.



Meidän perheessä ruoka ei ole aivan pienessä sivuroolissa. Usein suunnittelemme koko päivän tulevaa päivällistä ja etenkin mieheni tykkää kokata kauan. Esimerkiksi tänään meillä on ruoaksi saksanhirveä ja etanoita. Tietysti sitten välillä keitetään pottuja ja tehdään jauhelihakastiketta päälle – fiiliksen ja aikataulun mukaan mennään tässäkin perheessä. Yhteisinä vapaapäivinä meillä on kuitenkin tapana kokata kauan ja hartaasti.

Innostuksen ansiosta myös tietämys on kasvanut ja olemme huomanneet, että simppeleillä ja nopeilla jutuillakin voi tehdä todella herkullista ruokaa. Esimerkiksi tavallisesta salaatista saa täydellistä, kun tekee hyvän kastikkeen (vaikkapa pellavansiemenöljystä, pellavansiemenistä, limestä ja hunajasta).

Mieheni on tässä tosiaan aikamoinen konkari nykyään, ehkäpä siksi että hän yksinkertaisesti rakastaa valmistamaansa ruokaa niin paljon ja jaksaa intoilla hyvistä raaka-aineista.

Millaisessa roolissa ruoka on teidän perheessä? Pohditteko yhdessä ruokaa, vai teettekö vain vauhdikkaasti jotain?

Tapasimme muuten eilen Petteri Moilasen kanssa, jonka olen saanut elämäntapavalmentajakseni blogiyhteistyöjuttujen kautta. Hän kehotti syömään ruokaa, josta minulla on hyvä olo vielä tunnin jälkeen – ei ruokaa, josta minulla on hyvä olo juuri sillä hetkellä. Siinäpä mielestäni täydellinen ohjenuora siihen, mitä suuhun kannattaa laittaa.

Nopea leipä

2,5 dl kylmää vettä

2,5 dl kiehuvaa vettä

2 dl kaurahiutaleita

1–2 tl suolaa

noin 6 dl venhäjauhoja

1 pussi kuivahiivaa

Auringonkukansiemeniä, juustoraastetta, pähkinöitä tai muuta leivän päälle sopivaa oman valintasi mukaan 

Sekoita vedet keskenään ja lisää joukkoon kaurahiutaleet. Sekoita puuhaarukalla. 

Lisää suola ja sen jälkeen jauhot, joihin olet sekoittanut kuivahiivan. 

Sekoita hyvin. 

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen ja anna taikinan kohota noin 10 minuuttia. 

Tee taikinasta kaksi pitkulaa, noin 2 sentin paksuista "kekoa". 

Lisää siemenet tmvs. leivän päälle ja paista noin 25 minuuttia. 

Sitten vain voita päälle ja nam. 

5+1 Huijaa itsesi syömään kevyemmin

Sain paljon palautetta edellisestä 5+1-sarjan jutusta, jossa kerroin muutamia vinkkejä laiskoille liikkujille. Siksipä ajattelin jakaa ideoita myös ruokapuolelle, nimittäin huijaus on päivän sana myös siellä!

Salaatti ja täysjyvänäkkäri on mun yks suosikkilounaista <3. 

1. Muokkaa ruokavaliotasi uudella tavalla

Yleensähän sitä ihminen ryhtyy herkkulakkoon ja repsahtaa sekunnin päästä syömään isot kasat karkkia ja vaikka kuravettä, jos se vain on kiellettyjen listalla.

Aika harva meistä kuitenkaan vetää jatkuvasti herkkuja, vaan päivän aikana tulee syötyä myös paljon muuta – ruisleipää, kastiketta, pottua ja pihviä. Jos herkuttelun lopettaminen tekee tiukkaa, niin mitäpäs jo muuttaisit niitä tylsiä ruokiasi terveellisempään suuntaan?

Esimerkiksi lounaaksi kannattaa aina valita salaatti tai keitto (jos mieli tekee leipää, syö täysruista tai vaikkapa näkkäriä). Aamupalaksi ihana valinta on esimerkiksi pilkotut hedelmät, maustamaton jogurtti ja pari pähkinää (pähkinöitä ei kannata paljoa puputtaa, sillä vaikka ne ovat todella terveellisiä, ne ovat melkoisia kaloripommeja). Välipalaksi voi syödä vaikkapa porkkanan ja iltapalaksi munakkaan.

Niin että HAHHAA senkin ikävä ruokahimo, kylläpäs et arvannut tällaista konstia ollenkaan! Itsehän olen syönyt kuin mikäkin sika-apina viimeisimmät kolme viikkoa (vähintään). Silti vyötäröltä on lähtenyt muutama sentti. Koska huijaus. Buahahahaa.

Hedelmiä ja pähkinöitä maustamattomalla jogurtilla. Niin hyvää. 

2. Syö säännöllisesti ja suunnittele ruokailusi

Päätä ruoka-ajat ja pidä niistä kiinni. Syö ainakin aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Jokainen keho tuntee nälkää eri tavalla, mutta siihen kannattaa reagoida ennen kuin olet todella nälissäsi. Älä kuitenkaan puputa jatkuvasti välipaloja, vaikka ne olisivat kuinka terveellisiä.

Muista, että seuraavaan ruoka-aikaan saa olla korkeintaan neljä tuntia, minkä vuoksi muista kiinnittää huomiota kylläisyyden tunteeseesi – älä hae lisää vain tavan vuoksi (kuten eräät). Syö kuitenkin riittävästi.

3. Herkuttele, mutta älä ihan koko aikaa

Jos vedät jatkuvasti karkkia ja sipsiä, niin ei ihme että vaakalukema on kasvusuunnassa. Herkkulakko kostautuu helposti, joten älä edes aloita mitään herkkulakkoa. Päätä, että saat syödä, jos siltä tuntuu, mutta voit myös arvostaa kehoasi niin paljon että herkuttelet vähemmän.

Sushi! Terveellisintä herkkua ikinä. 

4. Valitse terveellisempiä herkkuja

Ei ole ihan sama vedätkö viinerin vai pullan. Kun herkuttelet, pyri valitsemaan hieman terveellisempiä herkkuja – esimerkiksi tuoreet marjat ja kermavaahto kaurakeksimuruilla on miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin karkkipussi. Kannattaa myös kokeilla raakasuklaata, sillä se on oikeasti todella hyvää – kunhan vain löydät oikean merkin! Esimerkiksi Puhdistamon appelsiini-suklaa maistuu ihan Fazerinalta (en valehtele). Täydellisen pehmeää suklaata.

5. Juo enemmän vettä

Etenkin te, jotka juotte paljon mehua ja limsaa, saatte melkoisen terveysboostin vähentämällä niiden käyttöä. Juo enemmän vettä ja pyri juomaan mahdollisimman usein vettä janoosi. Itse juon suuren lasillisen vettä myös aamulla ja illalla – hyvä tapa, jota suosittelen muillekin.

Terveellinen herkku ei ole mahdottomuus. 

+1 Älä ajattele laihduttamista jatkuvasti

Kuvittele, miten paljon energiaa saisit muuhun tekemiseen, jos et jatkuvasti ajattelisi laihduttamista, ruokaa, kehoasi ja pudotettavia kiloja. Voi olla, että olet ajatellut niitä jo monta vuotta, eikä tilanne välttämättä ole muuttunut mihinkään.

Tee siis vaikkapa pienoinen laihislakko ja päätä sen sijaan että opettelet syömään hyvää ruokaa ja säännöllisesti, jotta sinulla on hyvä olo. Opettele rentous ja harrasta enemmän liikuntaa – ei siksi että se laihduttaa, vaan siksi että se tekee sinulle hyvää. Hae hyvää fiilistä ulkonäön sijaan – se on paljon palkitsevampaa kuin jatkuva vaa'alla hyppääminen.

Ajatuksia ja Google-hakuja voi suunnata sen sijaan johonkin aivan muuhun, vaikkapa sen oman unelman löytämiseen ja toteuttamiseen. Kun olet onnellinen ja haluat voida hyvin, ruokapuoli suttaantuu kyllä itsestään.

Kevätlookin päivitys

Hallelujah! Noin viiden minuutin kuluttua on aika laittaa kevättakki päälle (tällä hetkellä tuolla on muuten aika järkyttävän kylmä, vai mitä?).

Muistatteko, kun jokin aika sitten kirjoittelin ranskalaisen vaatekaapin periaatteesta blogissani? Sitä noudattaen kävin vaatekaappiani eilen läpi ja huomasin, että sieltä puuttuu yksi kevään tärkeimmistä käyttövaatteista – nimittäin tennarit. Ilokseni huomasin että Boozt.comin alennuslaarissa oli Converse Platformit hyvällä aleprosentilla, joten tilasin ne itselleni kevään käyttökengiksi.

Samalla sysäyksellä mukaan lähti myös nahkainen olkalaukku, jonka hinnasta oli otettu yli puolet pois – voiko tarjoushaukka vastustaa? No ei voi :D Tuollainen kädet vapaaksi jättävä malli on erityisen kätevä kiireisen äidin käyttöön, kun niitä käsiä saisi välillä olla miljoona...

Kevään ulkovaatteeni näyttävät siis kutakuinkin tältä...

1. Nahkahanskat täällä 2. Värikäs huivi täällä 3. Zaran trenssitakki, samanlaisia esim. täällä 4. Converse Platform Core täällä 5. Adax-nahkalaukku täällä

Zaran trenssitakin ostin muutama vuosi sitten häämatkalta, se pitänee käyttää pesulassa ja sen jälkeen takki on taas kuin uusi. Rakastan keväällä värikkäitä huiveja, koska värien himo lisääntyy auringon määrän mukaan. Myös nahkahanskat löytyvät ja ne ovatkin olleet kovassa käytössä jo pidemmän aikaa. 

Kiva huomata miten harkitut ostokset kantavat pitkän matkaa, ranskalaisen vaatekaapin saloja yritän noudattaa jatkossakin. Toki nuo ostokset olivat hieman tyyriimpiä ja periaatteessa samalla rahalla saisi päivitettyä koko ilmeen. Mutta koska olen tehnyt viisaita ostoksia jo etukäteen, voin panostaa hieman enemmän laatuun – etenkin tuo nahkalaukku pysyy varmasti hyvänä monta vuotta. 

Joko teillä kevätjalka kutiaa ja oletteko kaivelleet kaapin perältä jo kevyempää vaatetusta?

Äänestä – lyhyet vai pitkät?

Nää on taas näitä maailman suurimpia keskustelunaiheita + ongelmia, mutta.... Olen pallotellut hiusteni leikkaamista nyt ainakin noin vuoden verran. Ja koska en osaa päättää, päätin että te saatte päättää. Ja tähän päätökseen mun on sitouduttava...

Äänestä kommenttiboksiin pitäisikö minun säilyttää hiukseni pitkinä, vaiko pätkäistä ne lyhyeksi – perustelut ovat plussaa!

Inspiraatiokuvia, joista jokaisessa hiukset on laitettu nätisti... Ei enää turvakampauksiani pikanutturoita, vaan väkertämistä joka_ikinen_aamu?

Minulla on ollut lähestulkoon aina pitkät hiukset, mutta muutama vuosi sitten pätkäisin ne polkaksi. Rakastin sitä ensimmäisen kuukauden, jonka jälkeen hiukset kasvoivat pois mallistaan ja vihasin, vihasin, vihasin päätäni sen jälkeen.

Nyt mieleni tekisi ihan hirveästi piristää yleisilmettä lyhyellä tukkamallilla. Olen aika täynnä tätä superpitkää mallia, koska hiukset ovat jatkuvasti takussa ja kyllästyttää. Mutta kadunko sitten taas hetken päästä? Pitkien hiusten etu on myös se, ettei kampaajalla tarvitse ravata jatkuvasti.

Pitkien hiusten plussa on näyttävyys ja helppous...

Lisäksi tykkään myös siitä, että voin tarvittaessa sipaista hiukseni nopeasti nutturalle tai ponihännälle – hiukseni ovat melkeinpä aina sillä tavalla. Jos polkkatukka haluaa laittaa nutturan tai ponihännän, se vaatii hiuslisäkkeitä tai jotain muuta yhtä rasittavaa. Selviänkö ilman turvakampauksiani tässä elämässä? Voi tehdä tiukkaa.

Ainoita minusta otettuja kuvia suunnittelemallani pituudella. Pahoittelen kakkamaista kuvalaatua, mutta saa siitä selvän sentään..

Polkan plussat ja miinukset:

+ Näytän pirteämmältä ja huolitellummalta
+ Vaihtelu virkistää
+ On se vaan niin kiva!
- Kampaajalla pitäisi rampata jatkuvasti, vähintään kerran kuussa. Hoitovapaalla raha on muutenkin tiukassa.
- Kitisenkö taas kohta pitkien hiusten perään?
- Hiukset pitää laittaa joka aamu, ei enää turvakampauksia...
- Jos leikkaan hiukseni nyt, pitkien hiusten kasvattamiseen menee noin kolme vuotta – kasvatanko niitä siis enää koskaan, vai ovatko pitkät kutrini iäksi mennyttä? Eli pitäisikö sinnitellä vielä muutama vuosi ja leikata vasta sitten?
- Polkkatukka on tällä hetkellä kaikilla...

Pitkien hiusten plussat ja miinukset:

+ Helppous, turvallisuus, näyttävyys, naisellisuus... Pitkät hiukset on mun tavaramerkki! :D Se tuttu ja turvallinen vaihtoehto, jota kaipaan sitten taas hetken päästä.
+ Pitkiin hiuksiin on ihana laittaa kiharat (toisaalta voihan sitä aina ostaa clip-onit, vaikka tekohiukset ovatkin vähän äh mielestäni...)
+ Turvakampaukset, jotka pelastavat paljon – mitä on elämä ilman pitkää ponihäntää, onko sitä? ;D
+ Tukkis tykkää niistä paljon.
- Kyllästyttää...
- Hiukset takkuuntuvat helposti, mikä on raivostuttavaa. Ei auta öljyt tai seerumit, hiuslaatuni vain sattuu olemaan sellainen...
- Vetävät kasvojani ehkä hieman alaspäin ja tekevät minusta väsyneemmän näköisen.

Eli kumpi vai kampi? Lyhyt vai pitkä? Mitä sanoo viisas ja mahtava lukijakuntani?

5+1 Huijaa itsesi teholiikkujaksi

Olen todellinen innostuja-lannistuja liikuntaharrastusten suhteen. Tarkoitan tietenkin sitä että käyn esimerkiksi juoksemassa vaikkapa kolme kertaa viikossa kuukauden verran, sen jälkeen makoilen soffalla seuraavan kuukauden.

Onko kohtalotovereita?

Tiedän, että liikkuminen ei aina hotsita. Siksi yritän välillä huijata itseäni ja ajattelin antaa teillekin muutaman vinkin, joilla voitte kivasti puijata omaa takamustanne.

Muistattehan muuten taas etten ole liikunnan ammattilainen, eli haasteet raastupaan ym. kannattaa unohtaa – oletan että teette näitä vain, jos tiedätte mitä olette tekemässä. Jos haluatte ammattiapua kesäkunnon havittelussa, niin kokeilkaahan vaikkapa Alku.fin nettivalmennusta.

Kuvat ja tuotteet Ellos

1. Sohvakuntoilu

Tää on laiskan kuntoilijan kuningaslaji kuulkaas, koska voit sekä syödä että säästää kakkusi. Homman salaisuutena ovat tietysti mainoskatkot, joiden aikana ehtii vaikka mitä! Jos haluat kunnon treenin, niin kannattaa tehdä sarjaa samalla, kun katselee ohjelmaa. Vähän niinku huomaamatta ;).

Jaan tässä muutaman liikkeen, joita itse teen silloin kun siltä tuntuu. Nämä ovat aika perusliikkeitä, joten toivottavasti avautuvat kaikille. Jos ette ymmärrä hölkäsen pöläystä neuvoistani, kokeilkaahan vaikkapa Fit-lehden keskikroppatreeniä. Voitte myös valita itsellenne tuttuja perusliikkeitä vaikkapa kolme tai neljä ja tehdä niitä peräkkäin. Hyviä ideoita saatte myös tästä postauksesta.

Ja se joka sanoo ettei kotitreeni ole tehokasta, niin pah sanon minä! Jos tavallinen suomalainen katsoo televisiota keskimäärin kolme tuntia päivässä (lähde: Finnpanel), niin siihen mahtuu jo aika monta mainoskatkoa...

Hiki päälle -sarja:

- Hyppy ylös, siitä punnerrusasentoon ja punnerra (15 kertaa)

- Haaraperus-hyppy (15 kertaa)

- Kyykky (15 kertaa)

Tee kiertona mainoskatkon ajan ja istu takaisin soffalle. Jos olet kova muikkeli, niin tee vielä muutaman kerran telkkaria katsellessasi. 

Korsetti timmiksi -sarja:

- Peruslankku (laske itse kuuteenkymmeneen tai laula Tuiki, tuiki tähtönen – kestävät about saman verran ;D)

- Sivulankku (Tuiki, tuiki tähtönen - laulun verran kummallekin puolelle)

- Selkälihakset: Päinmakuulle ja nostat ensin ylävartaloa 15 toistoa ylös, sen jälkeen jalkoja 15 toistoa ylös. 

Kiertona niin kauan kuin ehdit ja takaisin sohvalle. 

Peppu pystyyn -sarja:

- Korotettu kyykky, eli taivuta toinen jalka taakse ja nosta se sohvalle, toinen jalka pysyy maassa (varpaat huom. samaan suuntaan kuin polvi!) ja kyykkäät 10–15 kertaa oman jaksamisen mukaan. Toista toiselle puolelle. 

- Jänishyppy: Mene kyykkyyn ja pomppaa sieltä niin ylös kuin kykenet (huom. älä jätä jalkoja suoraksi vaan pomppaa niin että nostat ne pepun alle samalla). Toista 15 kertaa. 

Niin monta kertaa jälleen ympäri kuin mainoskatko antaa myöten. 

2. Juoksijaksi huomaamatta

Enpä olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut sanovani, että juokseminen on ihanaa. Minähän nimittäin VIHASIN sitä hommaa, mutta pienellä itseni huijaamisella jaksankin nykyään juosta kymmenen kilometriä kuolematta!

Jujun nimi on tietysti helppo startti ja huiput musat. On äärettömän tärkeää että laitat korviisi soimaan jotain, joka saa tanssijalkasi vipattamaan (itsehän esimerkiksi tein lähtemättömän vaikutuksen viime syksynä uuteen naapurustoon, kun vahingossa hoilasin juostessani DUU JUU WANNA TAACH MIII THEEER, OOOOOOOOUJEEEEE).

Jos inhoat juoksua, aloita vauhdikkaalla kävelyllä. Sen jälkeen voit aina kokeilla juoksua hetken verran, vaikkapa seuraavalle katuvalolle ja kun kestät sen, pidennät matkaa aina hiukan. Juoksukunto muuten kasvaa todella nopeasti, kunhan vain jaksaa aloittaa. Huomaat varmasti eron jo toisella tai kolmannella kerralla.

Kuvat ja tuotteet Ellos

3. Kokeile jotain uutta ja sano itsellesi sen olevan hemmottelua...

Kokeilin yin-joogaa ensimmäisen kerran viime viikolla ja se_oli_ihanaa. Etenkin tällaisille ex-notkeille ihmisille tekee todella gutaa venytellä paikkoja auki kunnolla. Yin-jooga ei ole rehkimistä, vaan rentouttaa ihanasti ja tunnin jälkeen olo oli todella hyvä.

Lämpimät suosittelut etenkin enemmän treenaaville.

Joten: valitse jokin kiinnostava uutuus (tai vanhuus) ja heittäydy huviksesi. Se voi kannattaa.

4. Leiki, että auto on rikki

Jos kuljet paljon autolla, kuvittele että se on rikki ja mene kävellen tai pyörällä kaikki lyhyet matkat. Lyhyen matkan saat määritellä itse, minulle se on noin kaksi kilometriä.

5. Sosiaalista liikuntasi

Jos sinulla on tapana tavata ystäviäsi leffassa, menkää uimaan ja saunaan. Tai tehkää puolisosi kanssa pieni iltalenkki ennen kuin rojahdatte telkkarin eteen. Vauva nukkuu hyvät päiväunet vaunulenkin aikana ja työjuttujakin voi puida vaikkapa firman kuntosalilla.

Jos keksitte kivaa tekemistä yhdessä, liikkuminen on sivutuote ja tapahtuu huomaamatta.

+1 Älä aloita huomenna

Älä aloita huomenna, vaan tee jo tänään jotain aivan järjettömän pientä. Jotain, mitä et edes huomaa (vaikkapa ihan pikkiriikkinen lankutus mainoskatkolla). Koska pienistä jutuista kertyy isoja juttuja.

Palkinto

Olen ottanut tavakseni palkita itseäni aina silloin tällöin ihan vain siksi, että olen huippu emäntä. Muu maailma kyllä latistaa ihmistä aivan tarpeeksi, siksi sitä ei tarvitse tehdä itse – oletteko samaa mieltä?

Kaivokukassa oli "vitosen tiistai", joten nappasin mukaani heti useamman puketin kukkia. Mukaan tarttui muun muassa leinikkejä, vaikka yleensä en sen suuremmin henno niitä ostaa. Mun sisäinen säästäjäni katsoo sitä pientä kimppua ja päivittelee hintaa, joten päädyn yleensä ostamaan runsaamman kimpun.

Mutta nämä värit! Eipä menet hukkaan nämä rahat, sillä värikäs kukkakimppu on ehkä yksi tehokkaimpia piristysruiskeita ainakin allekirjoittaneen arkeen. Kukat on IHANIA ja se joka väittää vastaan on mätämuna X).

Tosin nyt on pakko antaa hippasen noottia Kaivokukkaan, sillä asematunnelin pimeässä en huomannut kukkien olevan jo parhaat päivänsä nähneitä. Vaikka kukat ovat olleet maljakossa vasta muutaman päivän, ovat ne jo nuupallaan. Buu.

Itsensä palkitseminen on älyttömän tärkeää ja sitä pitää tehdä, vaikka ei olisi erityistä syytäkään sanon minä. Jokainen meistä kestää ja jaksaa kaikenlaista joka päivä, me pienet urheat olennot, joten olemme taatusti ansainneet pientä hemmottelua.

Mikko Sjögren muuten vinkkasi käyttämään kymmenen prosenttia tuloista joka kuukausi omiin turhuuksiin, mikä on tosi hyvä vinkki. Jos elää jatkuvasti kituutellen eikä saa koskaan nauttia tienesteistään, ei ole ihmekään jos vähän ketuttaa. Toiset kymmenen prosenttia hän neuvoo laittamaan säästöön, ei huono idea sekään.

Palkitkaahan itsenne tällä viikolla jotenkin tyypit! Siitä tulee tosi hyvä mieli.