torstai 24. huhtikuuta 2014

I woke up early in the morning...

Maha herätti minut tänä aamuna jo hieman kuuden jälkeen, enkä voinut enää nukahtaa uudestaan, koska oven raosta tunki ihana auringonpaiste (minkä lisäksi nälkäkin kurni – loppuraskaudessa pitäisi jatkuvasti ahtaa itseensä ruokaa!). 

Olen oppinut rakastamaan näitä aikaisia aamuja, kun saa nauttia kiireettömyydestä, hiljaisuudesta ja auringosta – koirakaan ei välttämättä jaksa herätä seuraksi. 



Saimme muutama päivä sitten aikaiseksi laittaa parveketta kuntoon, enää muutama kukka ja vähän piristäviä tekstiilejä ja kesäolohuone on valmis.







Parvekkeella saa grillata vain sähkögrillillä. Seuraavaan kotiin muuttaessamme meillä ruokarakastajilla on tarkoituksena ostaa kunnollinen ja suuri grilli, mutta pakkohan täksikin kesäksi oli jonkinmoinen versio saada – ei kesää ilman makkaraa, tuhteja hamppareita ja muita grilliherkkuja! Siksipä tuolla miniversiolla mennään nyt hetkellisesti – uutta kotia odotellessa ;). 

Ihanaa kun olen voinut touhuilla nyt enemmän, olkoonkin että ruokatauoista ja levosta on pidettävä kunnolla huolta. Esimerkiksi lyhyellä ostosreissulla sain yllättävän huimauskohtauksen, väsymys voi iskeä missä vain ja kävelylenkkien pituuteen ei kannata luottaa – välillä kun tulee hetkiä, että yhtään ainoaa askelta et enää kykene ottamaan. Sitten olen kuitenkin päässyt melkeinpä joka päivä noin kahden kilometrin kävelyreissulle, saanut jo osan ikkunoista pestyä ja muitakin todo-listan hommia päivitettyä. 

Äitiysloma alkaa hiljalleen sopia minulle, nyt kun en ole enää sidottuna sohvaan. Silti tuntuu edelleen niin oudolta ajatella, että tätä aikatauluttomuutta on vielä vuosi jäljellä – kummaa. 

Eilen muuten alkoi raskausviikko 37, mikä tarkoittaa virallisesti sitä että mun vaavini on valmis – ei muuta kuin odottelemaan herran saapumista. Sain kutsun synnytystapa-arvioon Naistenklinikalle, koska olen sen verran pienikokoinen ja sf-käyrä menee ylärajoilla. En ole huolissani vauvan koosta, mutta on mukava päästä toteamaan mahdolliset yllätykset etukäteen (etenkin kun mieheni ensimmäinen lapsi oli syntyessään noin 4,5 kiloa – jajaiks). 

Ihanaa on päästä vielä kerran myös mahdolliseen ultraan (olettaisin että synnytystapa-arviossa se on käytössä, kokemuksia?). Pikkuisen katselu on aina niin sykähdyttävää, vaikka kohtahan me tietysti nähdään ihan livenäkin..

Aurinkoista päivää sinnekin!

<3 Hannele

6 kommenttia:

  1. Iiiiiiihana blogi ja heippa =)))) uusi lukija ilmottautuu! Tervetuloa meitä seuraamaan tutipuu2012.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! :) Tulenkin hetimiten vastavierailulle tutustumaan.

      Poista
  2. Vitsit mitkä maisemat teillä, ihan kateeksi käy!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nuo on kyllä kieltämättä aika mielettömät <3. Tosin asuinalue on vielä aika myllätty, ehkäpä tuo meri voi kompensoida sitä omalta osaltaan :D.

      Poista
  3. Hei kuules - näin sut viime sunnuntaina Mustikkamaalla haukun ja miehesi kanssa ulkoilemassa ja näytit ihan mielettömän seesteiseltä ja hyvännäköiseltä rouvalta! Ihan kateeksi kävi! Tsemppiä loppuraskauteen!

    /Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos kehuista! Tässähän vallan punastuu :). Ollaan tosiaan käyty Mustikkamaalla nyt melkoisen runsaasti, kun säät on niin ihanat ja siellä on niin kaunista :). Minä punkerokin jaksan vielä vetää siellä jonkinmoisen kävelylenkin.

      Ja kiitos tsempeistä – ihanaista päivää sinnekin!

      Poista