Terveisiä Tukkikselta!

Katselin tässä yksi päivä vanhoja videoita vastasyntyneestä Tukkiksesta ja eeen kestä mikä toukka siellä oli. Nyt meillä eletään jo ei-vaihetta, kun pikkusormet menevät vuorotellen takkaan, sähköpistokkeisiin, johtoihin jne. jne.

Olemme toki hankkineet jo turvavälineitä (esimerkiksi sähköpistokkeisiin), mutta silti sankari näyttää jatkuvasti keksivän yhtä jos toistakin. Meillä on edelleen kodin sisustus kesken ja nyt huonekalujen hankkimisessa onkin kiinnitettävä huomiota kaiken muun lisäksi vielä turvallisuuteen.

Nyt hieman alle 8 kuukauden iässä Tukkis on noin 78 senttimetriä pitkä (!) ja painoa on 8,5 kiloa. Arjen tuoksinnassa näille mielettömille muutoksille ja huikealle kasvulle tulee jotenkin sokeaksi, mutta onneksi olen kuvannut poikaa aina välillä – esimerkiksi kuukausi sitten hän keksi lopullisesti, miten ryömitään ja nyt mennään heti sellaista vauhtia, että!

Konttausoppiakin herra näyttää jo harkitsevan, sen verran hienosti aina välillä noustaan käsien päälle peppua heiluttamaan.

Olemme mieheni kanssa kumpikin musiikin perään ja musikaalisuus näyttäisi periytyneen pojullekin. Tyyppi osaa jopa tanssia, tai hän "jammailee" musiikin tahtiin istualtaan :D. Reino Nordinin Lempee-biisi ja Maritta Kuulan Matolaulu on ne parhaat – Matolaulu saa aina osakseen jopa riemunkiljahduksia (ja okei, on se äidistäkin superhyvä kappale ;) ).

Meillä kasvaa täällä kuulkaas motown-mies, selvää jo tässä vaiheessa.

Minityyppi viihtyy muuten yllättävän pitkään ihan vain omien leikkiensä parissa, mikä on tietysti hyvä juttu. Tällä hetkellä oikeastaan ainoa asia, jota kaipaan ihan niistä vaaviajoista on rauhallisuus – voi kun poikaa saisi edes välillä pitää ihan vain sylissä ilman, että jonnekin pitää päästä tai äitiä pitää vähän vetää hiuksista. Nyt poju on rauhassa lähinnä just ennen nukahtamista ja tietysti nukkuessaan.

Voiko olla ihanampaa, kuin nukkuva lapsi? Herätessäänkin poju on kyllä vain niin mielettömän, tuskastuttavan rakastettava, kun uni vielä tuoksuu iholla ja sitä ollaan heti niin mahdottoman hyvällä tuulella <3.

Niin ja muuten: tuleeko teillä muilla ikävä lapsianne, kun he ovat menneet nukkumaan? :D Se on tää äitiyden hassu yhtälö, että kun bebe on hereillä, sitä välillä toivoo että menispäs hän nyt hetkeksi nukkumaan ja sitten kun tyyppi nukkuu, sitä on ikävä :D.