tiistai 5. elokuuta 2014

Mutta mitä tapahtui motivaatiolle?

Paarmat, nuo luonnon omat pikku personaltrainerit. Mökkilomalla ei ollut motivaatiosta puutetta, etenkään kun juoksulenkillä takaisin tullessa törmäsin vielä käärmeeseen. Tosin toista kertaa en enää lähtenytkään, koska luonto oli niin kovin motivoiva.

Raskausaikana ja synnytyksen jälkeen odotin kuin kuuta nousevaa, että pääsisin salille ja juoksemaan.

Kuinkas sitten kävikään?


Salikertoja tasan nolla, kotitreenejä tosin useampi ja hikilenkkejä... Hmmm... Ehkä kolme kertaa?

Joojoo, synnytyksestä on vasta noin 2,5 kuukautta – on oltava itselleen armollinen ja sitä rataa. Kuitenkin tämä mitääntekemättömyys hitusen kolkutteli eilen, kun suuntasin puntareista hirveimmälle – sovituskoppiin.

Yhyhyy. Mun reisissäni on selluliittia, mitä ei kyllä tasan tarkkaan ennen ollut, maha on vielä pömpöllään ja se on kai pöllinyt muotonsa persauksista, sillä siellä niitä kumpuja ei olekaan – mihin mun perseeni on hävinnyt? Luulisi motivaatiotason nousevan tällä, mutta ehei – täällä sitä taas istutaan, koska ulkona on niin kuuma että herrajee sinne menen kukaan vielä lisää hikoilemaan.

Niinniin, tekosyitä. Vois mennä salille, ilmastointi kun helpottaa treeniä aika helkutisti. Ja muutama kuukausi sitten synnyttänyt voi tehdä kevyttä lihastreeniä aivan varmasti. Päässäni kuitenkin jokin viekoitteleva ääni sanoo että vauva-arki ja yöherätys ja on kuuma ja en jaksa ja jätski on hyvää ja huomenna sitten tai sitten vaikka ensi kuussa tai ehkä kun on hiihtokelit. Ihan sama vaikka vauva nukkuu, mies on kotona, en ole erityisen väsynyt ja salilla tosiaan on se ilmastointi.

Anyone feelin' me? Miksi jäätelön syönti kasvattaa vatsaa, ei perselihaksia?






6 kommenttia:

  1. Hahaha, niin totta! :D Nimim. Myös 2,5kk sitten synnyttänyt

    VastaaPoista
  2. No ei näillä keleillä jaksa treenata. Jos sisälläkin on yhtä kuuma kuin pihalla niin ei vaan ole voimia.

    Ja hei, 2,5 kk synnytyksestä on tositosi lyhyt aika. Sulla on nyt niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin se olematon sellari reisissä. Kuitenkin oot tosi hoikkeli. Kunhan pitää ittensä normipainoissa, muun aika tulee sitten kun sille riittää energiaa ja motivaatiota.
    Ainakin näin mä olen tän asian itselleni järkeistänyt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se lyhyt aika, olen samaa mieltä! Olen vain niin ihmeissäni kun pakosti sohvalle määrättynä unelmoin juoksulenkeistä ja salitreeneistä, ihan ei mennyt niin vaan taitaa maistua ne pullat ja jätskit paremmin :D.

      Ja ehdottomasti on vähän muutakin mietittävää kuin ne sellulliitit koivissa, mutta se sovituskoppikokemus oli jotain... HUH :D

      Poista
  3. Mulle tuli totaalisena yllätyksenä että raskaus hävittää pyllyn, tai ainakin minulla kävi niin. Kaunis pyöreä pylly on historiaa ja lättänä takamus tuli tilalle. Nyt niitä kyykkyjä tarvittaisiin... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Mihin se hävisi? Todella outoa :D. Luulis että takamus saa kunnon treeniä, kun se kantaa sellaista ruhoa mutta ei. So weird :D. Nyt voikin aloittaa sitten kunnon kyykkytreenit.

      Poista
  4. Haha, olisit yhtä hyvin voinut kirjoittaa minusta! Osui ja upposi :) tunnistin itseäni jokaisesta asiasta. Nimim. sain juuri jäätelöannoksen syötyä ennen kuin tulin koneelle :D Tuossa se jumppapallo ja joogamatto odottaa, että joku niitä käyttäisi. Ehkä huomenna...

    VastaaPoista