5+1: Blake Livelyn jalanjäljissä – hyvästi lättänät hiukset!

Blake Lively on yksi ehdottomia tyyli-ikoneitani, myös Gossip Girl -sarjan ulkopuolella. Rento, mutta silti hienostunut pukeutumistyyli ja kuohkeat kiharat puhuttelevat allekirjoittanutta ja voisin kotouttaa vaikka koko rouvan garderobin – en ole tainnut nähdä hänellä koskaan vaatetta, jota en haluaisi omaan kaappiini!

En ole ainoa, joka jakaa tyttöihastuksen Blaken kuohkeisiin kutreihin, vai mitä? Omat hiukseni ovat pitkät ja paksut, mutta yksittäinen hius on melko ohut ja erittäin sileä, jolloin sen muotoilu on hastavaa.

Vuosien aikana olen kuitenkin oppinut tuntemaan oman hiustyyppini ja ajattelin jakaa vinkkini myös teille muille, joiden hiukset tuntuvat lässähtävän nopeasti ja ovat sileääkin sileämmät.

1. Pese hiuksesi ennen muotoilua

Ainakin omalla kohdallani esimerkiksi illalla pesty kuontalo ei vain ole sama asia – vaikka hius olisi puhdas, se on päättänyt makoilla päätä myöten ja siitä sitä on haastavaa nostaa. Siispä, pesulle ensin!

Aika moni tukkasisareni muuten varmasti tykkää seuraavasta vinkistä: pese hiuksesi ensin hoitoaineella ja vasta sen jälkeen shampoolla. Voi olla, ettei niksi toimi esimerkiksi karheaan, luonnonkiharaan hiukseen, mutta me silkohapset saamme tällä niksillä kivasti kuohkeutta sinne, missä sitä tarvitaan.

2. Jos et osaa föönata, luota lämpörulliin

Blake epäilemättä föönaa hiuksensa täydellisiksi, mutta niin vain sanon, ettei mun hermoni ja käsilihakseni kestä sitä käsittelyä. Tai tietysti voisin käydä halutessani kampaajan föönattavana, mutta on sitä tässä maassa edullisempiakin tapoja saada ilmavuutta kuontaloon.

Tällä piikkikihartimien ja suoristusrautojen aikakaudella aika moni on unohtanut vanhat kunnon lämpörullat. Tälle hiustyypille ne ovat kuitenkin kultaakin kalliimmat, sillä kiharan lisäksi ne tuovat ilmavuutta ja tuuheutta hiuksiin.

Huom. Anna rullien jäähtyä kunnolla ja nappaa ne vasta sen jälkeen pois hiuksista. Itse saatan pitää rullia päässä muutamankin tunnin, jotta kiharat saavat tekeytyä rauhassa. Alle on hyvä laittaa kunnollinen, tukeva muotoiluaine – esimerkiksi vanha kunnon kampausneste on toiminut omalla kohdallani aina hyvin.

3. Älä pelkää kiharoiden harjaamista

Kiharoiden harjaaminen kielletään lähes jokaisessa niksipirkassa, mutta kuulkaas minä olen eri mieltä. Jos mielit Blake Livelyn kaltaisia kiharoita ja hiuksesi ovat samanlaiset kuin minun, harjaa kevyesti lämpörullilla tehdyt hiukset kauttaaltaan.

4. Kuivashampoo, I heart thee!

Itse käytän Balmain-sarjan kuivashampoota, jota luottokampaajani Kampaamo Noirin Niina suositteli. Suihkutan sitä hyvältä etäisyydeltä ja suoraan tyveen, reippaasti. Paras muotoilutuote ikinä koskaan tälle kuontalolle, kiitos Niina vinkistä!

5. Unohda täydellisyys 

Tämän tukan on tarkoituskin olla hippasen sekaisin, joten unohda täydellisyyden tavoittelu. Ei ole niin väliksi, jos kiharat hieman suoristuvat, kunhan tukkaa riittää. Mukaan muuten kannattaa ottaa pieni kuivashampoopurkki, sillä sen avulla voit saada lisäkuohkeutta mahdollisen lässähtämisen uhatessa.

+ 1 Muista seuraavan päivän letit ja ponnarit!

Lettikampaukset ja ponihännät ovat myös Blaken tavaramerkki ja seuraavan päivän hiuksiin ne syntyvätkin todella helposti! Tarvittaessa ripaus lisää kuivashampoota, hippasen verran sorminäppäryyttä ja avot – kyllä tuli hieno!

Opiskelijaelämää...

Perhe-elämän pyörityksen keskellä sitä välillä unohtaa, miten lyhyt aika siitä on, kun kaikki oli aivan toisin.

Oli vuosi 2008 ja sinkkuna elelevä opiskelija-Hane eli elämäänsä yli sadan neliön kimppakämpässä Helsingin Kampissa. Meitä oli minä, Suvi, Elise ja aina joku neljäs ihminen,  joka oli aika usein ulkomaalainen vaihtari, välillä pelkillä Mäkkärin hamppareilla elävä raikulipoika (Juholle terkkuja!) ja välillä ikäviä yllätyksiä mukanaan tuova huijari, joka jätti vuokrat maksamatta ja poltti sisällä salaa (kiva ihminen, sulle ei terkkuja).

Marraskuussa 2008 täytin 26 vuotta, hirrrrrveä ikäkriisi ;). Juhlistimme synttäreitäni kavereiden kanssa ensin Make Up Storen meikillä, josta suuntasimme keilaamaan ja lopulta syömään ravintola Loisteeseen (+ tietty tanssimaan).

Vuonna 2008 synttärisankari ravintola Loisteessa ikuistettuna (Mialle kiitos kuvasta, pus). 

Tuosta kimppakämpästä on kyllä tuhansittain muistoja, niin hyviä kuin huonojakin, mutta aika monessa niistä meillä on juhlat :D. Elämä ei taatusti ollut huoletonta, koska rahaa ei ollut, mutta ainakin meillä oli hauskaa.

Se oli parasta elämää silloin, nyt on parasta elämää nyt. Hassua, miten alle kymmenessä vuodessa voi siirtyä ääripäästä ääripäähän ja kumpikin vaihtoehto on just sopiva ja paras. En ikimaailmassa haluaisi takaisin tuohon kimppakämppään, mutta silloin ja siinä elämäntilanteessa se oli parasta ikinä. 

Juoruilua vai mitäsmitäs tarinoita? Tyttäriä ainakin kauhistuttaa Hannun jutut ;). Kiitos jälleen kuvaaja-Mialle!

Ennen Helsinkiin muuttoa asuin muuten Joensuussa ja muutamaa päivää ennen muuttoa selvisi, ettei minulle ole kattoa pään päälle lainkaan. Asunnon vuokrauksesta suullisen sopimuksen tehnyt mies nimittäin halusikin vuokrata asuntonsa "sukulaistytölle", joten Hane sitten läksi Helsinkiin ilman tietoa siitä, mistä illalla löytäisi itsensä. Mukana oli vain reppu, jossa oli mm. lautanen, haarukka ja veitsi.

Junan saapuessa asemalle marssin aluksi tulevaan kimppakämppääni "haastatteluun", ja pääsinkin sinne asumaan, mutta vasta muutaman kuukauden päästä. Siispä suuntasin HOASille, josta järjestyikin koti heti samana iltana. En tuntenut oloani yhtään lohduttomaksi, vaikka näin jälkikäteen ajatellen muutto aivan uudelle alueelle, yksin tyhjään kotiin (sori, oli siellä jonkun jättämä levitettävä sohva) voisi tuntua aika oudolta. Silloin tilanne ei haitannut yhtään ja elin pelkän sohvan + reppuni sisällön kanssa kaksi kuukautta.

Taitaa entinen Hane voittaa nyky-Hanen rohkeudessa äänin 100-0, nykyään en nimittäin lähtisi enää matkaan noin pelottomasti. En tainnut silloin olla edes erityisen huolissani tilanteesta, koska tiesin "jotain ilmaantuvan" ja minulla asui ystäviä Helsingissä, jotka voisivat hätämajoittaa reissulaista. Tosin nyky-Hane antaisi tuollaisille suullisia soppareita rikkoville urpoille takaisin, silloin ei tullut mieleenkään, että tilanteessa olisi jotain laitonta.

Vitsit, mustahan on tullut ihan lellipentu nykyään, koska jättäisin kai koko reissun nyt tekemättä tai vuokraisin suorilta hotellihuoneen ainakin ensimmäiseksi yöksi. Toisaalta, ehkä se on tämä vanhuus – ei se tule yksin ;). Nuorena naisena sitä jaksaa paremmin kaikenlaista.

Small talkia rakkaudesta

Ihminen ei ole mitään ilman unelmia ja tavoitteita. Itsellänikin on niitä vaikka millä mitalla, mutta teen liian harvoin mitään konkreettista niiden toteutumisen eteen. Tuntuu, että joka päivä pitäisi tehdä jotain pientä, mutta sen sijaan keitän kahvia, laitan jälleen kerran eteisen kengät ojennukseen, pesen pyykkiä ja huomaan, että onkin ilta.

Toisaaltahan nykyinen arkenikin on minulle unelmaa – kerran unelmoin siitä, että eteisessäni olisi muidenkin kenkiä, joita laittaa ojennukseen. Omia ihmisiä, omia juttuja, oma perhe. Nyt unelma on totta, vaikka sitä ei ehkä ihan joka päivä muistakaan (varsinkaan yöllä, kun bebe valvottaa ja silmissä on tulitikut).

Arjen keskellä tarvitsen aina uusia henkilökohtaisia tavoitteita ja unelmia, joita kohti mennä – olkoonkin, että askeleet ovat hieman pienempiä tällä hetkellä. Ilman niitä muutun harmaaksi, innottomaksi möhkäleeksi. Siksi aloitan kohta opinnot Avoimessa yliopistossa, minkä lisäksi minulla on työn alla muutamia omia henkireikiä – taidatpas lukea yhtä niistä tällä hetkellä ;).

Ihailen ehdottomasti ihmisiä, jotka tavoittelevat omia unelmiaan ja tekevät suuriakin hyppyjä niiden eteen. Yksi heistä on Leena Yliportimo, joka on kirjoittanut runokirjan Small talkia rakkaudesta.

Jotta runokirja saadaan julkaistuksi, kaipaa hän kuitenkin hieman apua. Leena toivoo saavansa kasaan joukkorahoituksen, jonka avulla runot näkisivät päivänvalon ystävänpäivän kunniaksi.

"Small talkia rakkaudesta on pieni runokirja, jossa on vahvoja tunteita. Lyhyet runot kuvaavat ytimekkäästi koko rakastumisen värikästä vuoristorataa. Kirja sopii kaikille, jotka ovat joskus rakastuneet, eronneet tai osaavat lukea. Pieni on kaunista, tietää muurahainenkin.

Tarkoitus olisi omakustantaa kirja laadukkaasti ja saada se kaikkien ulottuville. Yksin minulla ei ole siihen mahdollisuuksia, siksi tarvitsisin tukea. Olenkin todella kiitollinen ja otettu kaikesta kannatuksesta."

Tilaa kirja ennakkoon ja tuet samalla kirjaprojektin toteutumista – rakkauskirja kopsahtaa postilaatikosta sopivasti ystävänpäiväksi, ihana lahjaidea lukevalle huipputyypille. 

20 eurolla voit siis tilata itsellesi kirjan + tukea yhden ihanan Leenan unelmia. Win-win-tilanne siis :D.

Kirjan voit tilata täältä. 

Kipeänä

Sairauspäivä 11 alkoi tänään. Kyllä – meillä on kaikilla flunssanperhana.

Pahiten on kärsinyt Tukkis, josta olemme olleet todella huolissamme. Kovimmillaan 40 asteen kuumeella alkanut flunssa alkaa nyt vihdoin lähes kahden viikon (!) jälkeen helpottamaan, mutta silti esimerkiksi yöt ovat hankalia, kun yskänpuuskat herättävät pikkuisen. Yhtenä yönä hengitys teki niin tiukkaa, että kävimme Jorvin päivystyksessä aamuyöllä.

Ihan hirveää, kun sun sydän on yhtäkkiä ulkoa kehosta ja sille voi tapahtua pahoja asioita. Tai joku voi vaikka ottaa siltä verinäytteen ja pistää sitä sormeen, sekin jo riittää hirveyteen.

Äidin flunssa karkotetaan mustaherukalla, chia-siemenillä, spirulinalla ja naistenlehdillä. Varma resepti. 

 Lääkärissä olemme tietysti käyneet useaan otteeseen ja tropit on annettu, myös antibioottikuuri.

Olisin toivonut, että olisimme voineet ottaa ensimmäiset antibiootit myöhemmin, mutta eipä sille mitään voi – onhan tämä ehdottomasti pienempi paha ja luojan kiitos on olemassa lääke, jolla korvatulehduksen saa noin nopeasti pois kummastakin korvasta.

Olen aina ollut jotenkin tiukkis lääkkeiden kanssa ja etenkin noin pienen kehon kohdalla hirvittää, miten paljon lääkkeet vaikuttavat mm. suolistoon. Nyt on annettu antibiootin lisäksi mm. silmätippoja silmätulehdukseen (sekin vielä!) ja kipulääkkeitä – hirveää pumpata lääkkeitä 8 kilon kokoiseen pikkutoukkaan. :( Tosin kuten edellä jo totesin, olen onnekas ja onnellinen että lääkkeitä on tarjolla, eli en todellakaan valita.

Flunssalääke nro. 2: Downtown Abbey. Eka mä olin ihan että mitä kaikki kohtaa ja sitten mä olinkin jo koukussa. Huippu sarja. 

Flunssakierteessä on tosin jotain hyvääkin, ainakin yksi asia:

Koska uroo on ollut tässä jo muutaman päivän verran terveenä, leikin teinivuosia tässä yhtenä päivänä, kun oma kuumeeni nousi kunnon lukemiin: Ensin nukuin iltakasista aamukasiin (yösyöttö tosin välissä), olin kymmenen minuuttia hereillä ja jatkoin unia PUOLI YHTEEN ASTI PÄIVÄLLÄ. Sen jälkeen sinnittelin ehkäpä kolme tuntia hereillä ja menin taas nukkumaan, heräten just sopivasti Tukkiksen iltarutiinien aikaan ja pojan nukahdettua jälleen nukkumaan ja heräsin yöllä virkeänä valvomaan pikkumiehen kanssa.

JÄRETTÖMÄN MAHTAVAA.

Teininä tuollainen unimäärä oli melkeinpä vakio, nykyään taitaa mennä toisin päin ;D.

Mitäs siellä on touhuttu? Oletteko onnistuneet skippaamaan talviflunssat ja millä ilveellä?

Tulppaanien kasvattaminen vaasissa

Iloista loppiaista loppaposket! Nyt on joulut juhlittu ja vuodet vaihdettu, kuusen voi riisua koristeistaan ja katse suunnataan kohti kevättä – ihanaa!

Vaikka olen henkeen ja vereen jouluihminen, olen jo muutaman viikon verran kaivannut kevättä ja aurinkoa. Ja nyt kaikki hiljaa siitä, että tässä on vielä muutama kuukausi pakkasta ja kylmyyttä luvassa – hys, hys. Meikäläinen alkaa nimittäin nyt virallisesti haaveilla siitä päivästä, kun saa ensimmäistä kertaa laittaa ballerinat jalkaan, aurinko paistaa ja ilmassa tuoksuu aurinko – tiedättehän, mitä tarkoitan?

Kuva: Kukkainfo

Kuulun niihin ihmisiin, joille kevään odottaminen alkaa kukista. Saimme runsaasti tulppaanisipuleita viime syksynä, mutta syystä jos toisestakin emme ehtineet istuttaa niitä ennen maan jäätymistä.

Tulppaaneja voi kuitenkin kasvattaa myös suoraan vaasiin – oletteko kuulleet moista? Ihana tapa saada tuoreita kukkia pöydälle, vai mitä?

Kuva: Kukkainfo

Tulppaanien kasvattaminen vaasissa

• Tulppaanisipuleita
• Pieniä kiviä, esimerkiksi koristekiviä tmvs. 
• Vettä
• Laakea astia, johon haluat kukat kasvattaa

Ja näin homma hoituu:

• Laita astian pohjalle 1–2 senttimetriä pikkukiviä
• Asettele sipulit kivien päälle ja laita päälle lisää pikkukiviä siten, että sipulin pää näkyy vielä hieman
• Lisää vettä astiaan sen verra, että sipulien kannat ulottuvat veteen
• Vie astia kylmään (noin 10 astetta tai alle) tilaan 4–6 viikon ajaksi 
• Tuo astia huoneenlämpöön ja aseta se valoisella paikalle
• Tadaa! Kauniita tulppaaneja ja ihan itse kasvatit

Toimitus huomauttaa, etten ole itse vielä kertaakaan kasvattanut tulppaaneja tällä tapaa, mutta aion ehdottomasti kokeilla. Onko jollain kokemusta tai lisävinkkejä annettavana?

Mitä alennusmyynneistä kannattaa ostaa?

Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemminkin muutama vuosi takaperin, mutta koska alennusmyynnit ja etenkin ne virheostokset ovat nyt ajankohtaisia, ajattelin raapustaa aiheesta uuden postauksen. Nimittäin kun hintalappu näyttää vain muutamaa euroa, saattaa helposti iskeä hamstraushimo ja silloin tulee ostaneeksi myös niitä asioita, joita ei todellisuudessa tarvitse.

Ja sitähän me emme halua.

Jos koet tällaiset postaukset turhiksi niin onnittelut sinne ruudun toiselle puolen –  olet esimerkillisen vahva ihminen. Itseni on ainakin pysyteltävä kovana, sillä en halua turhia rättejä roikkumaan kaappiini ja jos en pidä kiinni periaatteistani, löytyy sieltä taatusti kaikenlaista ei tarpeellista, mikä sitten taas harmittaa jälkikäteen. 

Siksipä olen tehnyt itselleni säännöt, joita noudatan etenkin alennusmyyntien aikaan (tai ainakin yritän. Kovasti.).

Kuvat: Lauren Conrad Lookbook Spring/2014

Tärkeintä on tietenkin ensin tietää mitä haluaa. Muuten ostat sokkona "kaikkea kivaa", joka on vaarassa jäädä vaatekaappisi uumeniin ikuisiksi ajoiksi.

Aloita siis pohtimalla mitä kaappisi kaipaa ja hae inspiraatiota esimerkiksi Pinterestistä, muotilehdistä ja katukuvasta. Pohdi jo etukäteen asuja, joita mahdollisesti haluat käyttää tai asusteita, jotka yhdistyvät helposti eri asukokonaisuuksiin. Itse metsästän tällä hetkellä vadelmanpunaisia korkoja ja (edelleen) täydellisiä ylipolvensaappaita.

Toinen tärkeä asia on ostaa oikeaa kokoa – ei sitä tavoitekokoa tai väärää kokoa vain siksi, että oikeat ovat loppuneet. Kyllä – olen itsekin sortunut tähän, enkä koskaan laihtunut siihen mekkoon/ ärsytti että L-koon leikkaukset eivät taatusti sopineet 160-senttisen naisen mittasuhteisiin.

Kannattaa myös ehdottomasti käydä vaatevarastoja läpi ennen uusien vaatteiden hankkimista. Tärkeää on hankkia peruspuvusto, joka käy kaiken kanssa ja sopii keskenään yhteen, yhdistelit vaatteita sitten melkeinpä miten tahansa.

Kirjoitinkin aiheesta jo oman postauksensa aiemmin, käykäähän lukemassa se täältä. 

Alennusmyynnithän ovat tunnetusti loistava hetki hankkia juuri niitä tyyriimpiä vaatekaapin kulmakiviä kaappiin. Metsästän edelleen alennusten aikaan täydellistä mustaa ja harmaata neuletakkia, joiden hinta-laatu-suhde olisi kohdallaan. Valitettavasti ne oikeat antavat edelleen odottaa itseään.

Muistilista ennen alennusmyynteihin suuntaamista:

• Mitä tarvitsen? 
• Miten haluan pukeutua ensi syksynä/ talvena/ keväänä? 
• Millaista pukeutumistyyliä ihailen, mitä voisin poimia sieltä myös omaan käyttööni?
• Millaisia vaatteita ja värejä yleensä käytän mielelläni? 

Muistilista sovituskoppiin:

• Sopivatko muut vaatteesi sovitettavaan vaatteeseen?
• Ostaisitko tuotteen myös täysihintaisena, jos sinulla olisi siihen varaa?
• Katso hintalapun lisäksi myös pesuohjeet ja käytetyt materiaalit
• Tarvitsenko tätä, oikeasti? Siis ihan oikeasti? Ole varma, ettei ostoksesi jää heti käyttämättömänä kaappiin.
• Kuinka pitkään voin vielä käyttää vaatetta? Kesämekkoa voi pitää talvellakin, jos siihen yhdistelee oikeat osaset. 
• Eihän vaatekaapissani ole jo samanlaista? 
• Kysy myyjältä myös palautusoikeudesta ja sovita vaatetta vielä kerran kotona poissa kaupan valosta ja hoikentavista peileistä. 

5+1 keinoa kaunistua viikossa

Maailma on täynnä kauneusvinkkejä – osa tehokkaampia kuin toiset. Muutamilla keinoilla voi kaunistaa itseään huomattavan lyhyessäkin ajassa ja iloksenne päätin listata niistä omasta mielestäni tehokkaimmat.

Tällä hetkellä täällä katselee peilistä jälleen väsynyt nassu, koska poju sitten otti ja sairastui polonen Pohjanmaalla johonkin ihmepöpöön. Nyt onneksi pahin vaihe on selätetty (kiitos Pikkujätin asiantuntevan lääkärirouvan), mutta silti on jäljellä vielä kröhää ja nuhaista nenua. Tämä(kin) viikko on ollut hyvä osoitus siitä, että väsyneenä sitä vain näyttää persereiältä ja piste (tosin punainen huulipuna, rakastan sua ikuisesti). 

1. Lisää ruokavalioosi (reippaasti) lehtivihreää

Vihersmoothie tai kaksi päivässä ja voin melkeinpä vannoa, että huomaat eron jo viikossa.

Laita mukaan reippaasti esimerkiksi pinaattia, parsakaalta ja salaatinlehtiä. Ensimmäistä kertaa kokeilevan kannattaa käyttää makeuttajana vaikkapa banaania ja marjoja, ja ei muuta kuin surrur ja ääntä kohti. 

Kannattaa myös kokeilla spirulinaa, sekä muistaa veden juonnin tärkeys. 

2. Valkaise hampaat

Keltaiset hampaat jos mitkä, tekevät yleisilmeestä kulahtaneen. Olen tilannut itselleni valkaisuliuskoja, jotka odottelevat kiltisti laatikossa imetyksen loppumista.

3. Leikkauta hiuksiisi uusi (reippaampi) malli 

Oi pitkä polkka, kaipaan sinua! Mikään tässä maailmassa ei virkistä yleisilmettä samalla tapaa kuin uudet hiukset, etenkään jos malli on freesi ja pukeva. 

Pitkä polkkatukka muuten sopii melkeinpä mille tahansa kasvomallille ja on tällä hetkellä erityisen trendikäs. Itse leikkautin hiukseni pitkään polkkaan noin neljä vuotta sitten ja nyt operaatio himottaisi jälleen kovastikin. Viimeksi tosin kaipasin pitkiä hiuksiani muutama kuukausi leikkauksen jälkeen todella paljon, joten nautin nyt näistä pitkistä kutreista taas jonkin aikaa...

4. Kokeile punaista huulipunaa, äläkä unohda sitä poskipunaa!

Jos et siis jo käytä. Tekee ihmeitä. Voimakasta kontrastia huulissa kavahtavat voivat kokeilla esimerkiksi Lumenen Berry-huulipunia, jotka mielestäni freesaavat kivasti yleisilmettä hyvin luonnollisesti. 

5. Kulmakarvat ojennukseen

Katukuvan perusteella aika moni suomalaisnainen unohtaa kulmakarvat, tai piirtää niiden tilalle kummalliset viivat. Kuitenkin kasvoihin sopivat ja tummuusasteeltaan oikeat kulmat voivat vähentää vuosia ja vuosien huolia kasvoilta. 

Esimerkiksi Saara Sarvaksen blogista löytyy useampikin postaus kulmakarvojen oikeaoppisesta meikistä ja jos hirvittää, niin ammattilaisen opeilla pääset taatusti pitkälle. 

+1 Mutrusuut moimoi

Mikään ei vanhenna, rumenna, hapanna tai nyrpeytä ihmistä yhtä tehokkaasti kuin ikävä ilme ja alakulo. Pistinpäs vain merkille tässä männäpäivänä bussissa (mikä siinä muuten onkin, ettei Suomessa kukaan oikein koskaan ole hyvällä tuulella bussissa, vaikka linja-autossa pitäis just olla sitä tunnelmaa?)

Näiden seikkojen lisäksi tuhkimomeininkiä kannattaa myös hakea kasvohoidosta. Itselläni on tarkoituksena varata aika Hydrafacial-kasvohoitoon, jonka pitäisi viedä nämä viimeiset aknen rippeet kasvoiltani ja antaa niille uutta hehkua – onko kenelläkään kokemusta?