Jälleen se sama uudenvuodenlupaus?

Vuosi on jälleen vaihtumassa ja mehän tiedämme kaikki, mitä siitä seuraa. Tai lähinnä mitä tästä loppuvuoden possuperseilystä oikein seuraa – väsynyt ja ähkyinen olo, kiristävä vyötärö ja kukkiva naama saavat kaipaamaan täyskäännöstä, joka voi mennä helposti överiksi. 

Vuoden vaihtuessa aika moni lupaa muuttaa elämäntapansa täysin – nyt loppuu kaikki herkuttelu ja treenejä on vähintään viisi viikossa! Ja kuukauden päästä eletään jälleen kuten ennenkin, lupaus on jäänyt pienen alkuinnostuksen jälkeen unholaan huonon omantunnon säestämänä. 

Täyskäännösten sijaan kannattaisikin aloittaa pienestä, etenkin terveellisten elämäntapojen suhteen. Ottaa ensin vaikkapa tavaksi juoda pullakahvien sijaan välipalasmoothie tai käydä lenkillä kerran viikossa. Kun pieni tapa on omaksuttu, voi siirtyä seuraavaan ja ehkä vuoden loputtua elämänmuutos onkin totta ja olo on parempi kuin ennen. 

Olin muutama vuosi takaperin kuuntelemassa erään aivotutkijan luentoa, jonka nimeä en tässä nyt tietenkään muista. Muistan kuitenkin hänen viestinsä, mikä on kai tärkeintä? Aivot rakastavat tavoitteiden saavuttamista, minkä vuoksi välietapit ovat tärkeintä suurten muutosten äärellä ja ne ovat avain pysyvään tapojen muuttumiseen. 

Itse olen ajatellut lupaavani kaksi asiaa: Yritän tehdä kunnon lihaskuntotreenin vähintään kerran viikossa oikein kunnolla, kaikki muu siihen päälle on ekstraa. Käyn aika usein juoksemassa, mutta en tee sitä erityisen säännöllisesti – välillä juoksen viidesti viikossa, välillä makaan sohvalla ja syön sipsejä viidesti viikossa. 

Olen huomannut myös että tiukat ruokavaliot eivät toimi kohdallani, sillä jos kieltäydyn kaikesta tietää se todellista superlipsahdusta jossain vaiheessa. Siksi ajattelin tällä kertaa mennä positiivisen kautta – annan itselleni luvan syödä hyvin. Kehoni on ansainnut kunnon polttoainetta. 

Jos haluan syödä rasvasokeriherkkuja teen niin, mutta pääasiallisesti pyrin hemmottelemaan kehoani syömällä ruokaa, joka tekee minulle hyvää – paljon vihanneksia, kasviksia, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, hyviä rasvoja, superfoodeja ja tietty raakasuklaata, joka on muuten aivan järkyttävän hyvää. Silti en kieltäydy hampparista, jos sitä tekee mieli, kunhan homma ei mene ihan läskiksi. 

Millaisia uudenvuodenlupauksia te aiotte tehdä? Vai aiotteko ollenkaan?

Vieraspostaus: 5+1 asiaa Hannele Nannele Naisellisesta

Meidän Lentobongari-Helena virkkoi kerran kun lahtasin kokonaista kalaa meidän keittiössä kädet suolissa ja ärräpäät lennellen, että nyt pitäs napsasta kuva sun blogiin ja näyttää lukijoille vähän realismia. Noh, ajattelin sitten antaa meidän Helelle vapaat kädet ja kertoa ikäviä totuuksia isosiskosta teille lukijoille – niinhän se menee, että toiset näkee sut ihan eri lasian kautta kuin mitä itse näet, joten tämä oli mullekin hauskaa (ja osin aika yllättävää) infoa. 

Tässäpä siis vieraspostauksena Helena-siskon näkökulmaa meikäläiseen:

Nyt olis tarjolla pikkusiskon näkökulma Hanettajasta (muahhahah). Tai lähinnä niistä puolista, mitkä ei täällä pääse niin selkeästi esille, vaikka blogi onkin täysin omistajansa näköinen. Kun on tuntenut jonkun 27 vuotta, niin sitä inside-tietoutta alkaa kerääntyä kohtalaisesti. Ja koska en koskaan pitänyt Hannelen ja M:n häissä puhetta, niin pakkohan mun jotain kautta on saada näitä ilmoille. Siispä, pidemmittä puheitta, totuuksia Hannelesta!

1. Erakko-Hane

Hannele kaipaa paljon omaa rauhaa, aikaa ja hiljaisuutta. Tähän liittyy myös varmaan se, että Hannele inhoaa puhelimia, Skypeä ja WhatsAppia, koska tyyppi ei halua olla tavoitettavissa. Hannelea on siis usein hieman vaikea saada puhelimella kiinni (arghsarghs), mutta onneksi sillä on ihana aviomies, joka vastaa kälylle aina kiltisti puhelimeen. Toisaalta, sitten kun me puhutaan puhelimessa, niin siinä vierähtää helposti tuntikin.

2. Hyväntahto-Hane

Hannele on yks kilteimmistä ja hyväntahtoisimmista ihmisistä, kenet tunnen. Ihailen sitä, että Hane jaksaa esimerkiksi aina hymyillä kaupan kassalle ja löytää aina jotain hyvää sanottavaa muista ihmisistä tai vähintäänkin yrittää ymmärtää niitä (vaikka ne mun mielestä oiski täysiä urpoja). 

3. Helisee ja soi -Hane

Usein Hannelen kanssa hengaillessa tuntuu, että mukana ois Jukeboxi, jonka levy on jääny jumittaamaan kertosäkeistön kohdalle. Se on myös hyvin kehityskelpoinen Jukeboxi, joka keksii omia lyriikoita unohtuneiden kohdalle. Jepjep. Toisaalta oon kyllä ite vähän samanlainen, niin enpäs sanokaan enää mitään :D

4. Luova-Hane

Hannele on lahjakas tanssija, laulaja, piirtäjä ja kirjoittaja. Niin se vaan on. Täysin puolueeton mielipide.

5. Raivo-Hane

Hannele on yleensä loputtoman kärsivällinen muiden kanssa, mutta kun se itse väsää jotain joka ei heti onnistu ja saa raivokohtauksia aina välillä, niin se on aika hyvää viihdettä. Viimeisin esimerkki tais olla Tukkapojan ristiäisaamu, kun kakku ei tehnyt yhteistyötä. Naurattaa vieläkin kun ajattelen sitä aamua. Hannelella oli kakkukuorrutetta hiuksisssa asti ja se huusi ja kiroili kakulle, keskellä hyvin sotkuista keittiötä. En kyllä siinä hetkessä uskaltanu nauraa, vaan kävin hammasta purren pelastamassa kakun karmealta kohtaloltaan ja ohjasin Hannelen kauas keittiöstä. 

+1. Fiksu-Hane

 Hannele on tosi perillä politiikasta ja muutenki kaikista yhteiskunnallisista jutuista ja mun mielestä se on ihan Pelkos Jaana-kakkonen. 

Olipas faktoja :D. En kyllä ihan allekirjoita noita kaikkia, mutta pikkusiskot ehkä tosiaan näkee isosiskot vähän erilaisten (ruusunpunaisten) silmälasien takaa... Tosin tuo Raivo-Hane kuulostaa ikävästi tutulta – köh. Se on tää mun kuuma vereni kun kuohahtaa, ei nätti näky lainkaan ;). 

Tällä hetkellä olemme muuten taas vaihteeksi matkalla Pohjanmaalle, eli siellä seuraavaksi!

Joulun juhlakattaus

Olen aina nauttinut kattausten tekemisestä ja sytyttelen arkenakin kynttilöitä pöytään. Tällä kertaa halusin pitää aattopöydän yleisilmeen aika hillittynä ja yhdistin jouluisia kuusenoksia mustaan, kultaan ja hopeaan.

 

Aattokattauksen kuvaaminen osoittautui muuten pirun vaikeaksi hommaksi, koska sisällä oli keinovaloa ja kynttilää, ulkona sitten taas sininen hämärä. Note to self: jos voisit vaikka ottaa ne blogikuvat siinä kahdentoista aikaan ;D.

Toivottavasti tunnelma välittyy kuvien kautta kuitenkin, meillä oli hauskaa ja ruoka oli hyvää – sehän se on pääasia. <3

Jokos siellä jouluruoka tökkii, vai vieläkö menee laatikot ja kinkut? Meillä muuten mies teki itse laatikot ja herranen aika mikä ero – ei ole kyllä Saarioisen herkut lähellekään yhtä laadukkaita. Niissä oli kova vääntäminen, mutta tästä lähtien teemme ne kyllä aina itse hyvissä ajoin ennen aattoa pakastimeen odottamaan.

Ranskalainen vaatekaappi – aina jotain päällepantavaa!

Eikö taaskaan mitään päällepantavaa? Oletko koskaan kuullut ranskalainen vaatekaappi -käsitteestä? Tarkoituksena on luoda oma, kattava peruspuvusto, jota voi täydentää aina muutamalla vaatekappaleella tai asusteella per sesonki. Kun kaikki vaatteet sopivat yhteen ja yhdistyvät saumattomasti toisiinsa, on aina jotain päälle heitettävää ja asukriisit ovat historiaa (tai niin ainakin luvataan, tämä teoriahan täytyy todeta oikeaksi ennen kuin sen voi taata).

Aluksi suoritetaan tietysti raivausoperaatio, eli heivataan kaikki liian pienet, liian isot, nuhjuiset tai muuten vain käyttämättä jääneet vaatteet huisin helvataan. Sopivasti olenkin kirjoittanut teille jo Ammattijärjestäjän ohjeet, joiden avulla pääset turhasta tavarasta eroon – siitä luulisi olevan apua tässä projektissa.

Sen jälkeen laaditaan lista, johon kootaan kaikki itselle tärkeät perusvaatteet – löytyivät ne sitten omasta kaapista tahi eivät.

Oma listani näyttää tältä:

On sanomattakin selvää että listalle eivät kuulu urheiluvaatteet tai alusvaatteet, sillä tarkoitus on koota peruspuvustoa normaaliin arkikäyttöön.

Kun oma peruspuvusto on tiedossa, voi tärkeitä osia metsästää esimerkiksi juuri alkaneista alennusmyynneistä. Itselläni asiat ovat suht hyvin, tärkeintä olisi nyt saada laadukkaita neuletakkeja kaappiin, minkä lisäksi tyylikkäät ja lyhyelle naiselle sopivat nilkkurit ovat hakusessa. Lisäksi tarvitsen valkoisen kauluspaidan ja mukavat, mustat avokaskorkkkarit nyt, kun vanhat luottokapistukseni ovat kadonneet muutossa jonnekin.

Peruspuvustoa voi sitten vielä maustaa niillä muutamilla sesonkiin kuuluvilla uutuuksilla, itselläni ne taitavat tällä kertaa olla vadelmanpunaiset korkkarit ja ehkäpä raitaneule...

Milläs mielin te muuten teette aleostoksia? Ostatteko kaiken kauniin, mikä eteen tulee, vai harkitsetteko pitkän linjan kautta?

Hyvää joulua ihanat naiset!

Hyvää ja ihanaa joulua! Täällä sitä ollaan kuulkaas maha kinkkua myöten täynnä ja lahjat jaettuna, sauna saunottuna ja piparkakut leivottuna.

Ihanaa joulua sinne teille kaikille. Toivottavasti saatte olla rakkaiden tyyppien ympäröimänä ja onnellisia + toivottavasti saitte tuhannen timanttia ja heppaa lahjaksi.

Mä olen kuulkaas juossut ja puunannut, hakenut havuja ja kattanut kauniisti, vaikka vannoin että otan rennosti. Ja otinkin, mutta kyllähän te tiedätte minut – joissakin asioissa saatan olla vähän perfektionisti.

Onneksi komea urooni teki mm. laatikot itse ja yhdessä toppuutimme toisiamme, ettei mene ihan plörinäksi. Nyt joulu on juhlittu, kaikilla oli kivaa ja lapset sai ihania lahjoja (niin ja mekin jee).

Huomenna lisää! Nyt katson vähän lisää illan leffaa ja nautin tästä läskistä olotilastani.

Lämmintä ja onnellista joulua vielä kerran sinne teille kaikille!

Mitä vauva (oikeasti) haluaa lahjaksi

Multa on kyselty paljon, mitä ostaa vauvalle lahjaksi ja voihan että – enhän minä tiedä! Tai okei – tiedän, mutta kehtaako näitä toiveita sanoa ääneen?

Erikoisen toivomuslistan vuoksi olemme toivoneet kaikenlaista tarpeellista + Muumien mörköä (joka sekin on tietty tarpeellinen näkökulmasta riippuen). Sellainen lahja on kuitenkin paras, jota haluaa enemmän kuin tarvitsee, eli tässä ne Tukkiksen todelliset toiveet (ei parhausjärjestyksessä toim. huom.)

1. Äitin iPhone ja varalle pari muuta älypuhelinta

Ostimmme pojalle lelupuhelimen, mutta se niin tietää että se on feikki. Eniten kiinnostaa (äidin) iPhone, muuten ei merkillä ja omistajalla niin väliä. Eli siis se iPhone ois jees + varalle aika monta muuta puhelinta lisää, koska pitäähän kallista tekniikkaa välillä vähän maistaa.

Nam.

2. Iso kasa laskuja

Jätähän hetkeksi lasku lattialle, niin viitenumero on muisto vain. Eli jos Pukki vois tuoda ison kasan (feikki)laskuja.

3. Paperia, nam nam

Katso edellinen kohta ja kerro se tuhannella – kasa sanomalehtiä, parit naistenlehdet ja kaikki muu syötäväksi kelpaava menee Tukkikselle just eikä melkeen.

4. Paljettityynyt

Näetkö miten kauniisti ne kimaltelee valossa, näetkö? Häh? Niin ihania. Paljetit. Rakkautta.

5. Kaukosäädin

Tai oikeastaan mikä tahansa musta ja kiiltävä vekotin, jossa on värikkäitä näppäimiä.

6. Tietokone

Onko hienompaa? Vielä jos siitä näkyis koko ajan tämä huikeaakin hienompi toimintapläjäys ihan_koko_ajan:

7. Clip-on-hiustenpidennykset

Pitkät hiukset on hienot – niitä voi repiä ja vetää. Omassa päässä ne onkin ihan erityisen hienot, joten jos vois pidennykset toimittaa niin kiva ja kiitos. Värillä ei niin väliä, pääasia että heiluvat kivasti ja niille voi nauraa (vaikka yksin).

8. Nukanakin maistamis- ja halailulupa

Tukkis rakastaa Nukanakkia nyt ja aina. Veikkaanpa että ensimmäinen sana on "Nuka", ei äiti. Harmi ettei Nukanakkiin saa koskea, koska vähän saattaa lipsahtaa sadomasorakkauden puolelle aina välillä. Eli jos Pukki voisi antaa halailuluvan, niin kiva juttu.

9. Se että sais ees joskus kääntyä

Vaipanvaihtohetki – ei niitä parhaita juttuja. Vapaa käännös -kortti ja äidille paljasta peppua ees hetkeksi, jooko.

10. Ostoskeskus

Sen kun sais omaksi. Äiti jakaa tämän toiveen, t: Materialistit.

+11 HULLUNA RUOKAA

Kaikki se, mitä aikuiset syö oikealta lautaselta ja etenkin ne lasit – sairaan hienoja.

Mitä teidän vauvat toivoo?

Aineissa

Chia-siemenet – onkohan ne kuulkaas ihan laillista kamaa? Meinaa vaikka sainkin nukuttua historiallisen hyvin viime yönä, niin silti väsytti aamulla. Huitaisin smoothien naamariin ja siitä lähtikin sitten sellainen meno, että oksat pois.

Olen ihan oikeasti siivonnut aamukymmenestä iltakasiin ja jossain vaiheessa löysin itseni hinkkaamassa hammasharjalla alakerran laattalattiaa, eikä ole edes vehje kasvanut otsaan missään vaiheessa?

Good stuff, good stuff...

Tukkiksen syntymävuoden koriste nro. 2

Yleensähän meillä mennään tiukasti perinteen mukaan, eli ensin siivous ja sitten koristeet, mutta tänä vuonna taisimme tehdä väärin päin. Tosin okei –  tein pientä pintasiivousta ennen kuusen tuontia, koska onhan se nyt pyhäinhäväistys tuoda likaiseen kotiin joulukoristeita, mutta se todellinen puunaus jäi tekemättä.

Koristelimme kuusen toissapäivänä (olihan se silloin? Muisti ei muista) ja yllätyksekseni siihen tuli kuin tulikin punaista! Törmäsin nimittäin Muumi-kaupassa vuoden 2012 joulupalloihin ja hintaa oli enää vain kaksi euroa. Menimme miehen kanssa silloin naimisiin, joten pitihän se ostaa muistomerkiksi näin jälkikäteen. Ja kuka muka laittaa vain yhden punaisen pallon kuuseen? No en minä ainakaan.

Lisäksi ostin Tukkikselle hänen syntymävuotensa Muumi-pallon, joka on tietysti Toven juhlavuosi. Sitä ennen olin jo hankkinut hänelle jo oman muistokoristeen, mutta Muumi oli sen verran hienompi, että ehkä kivalla pojalla voi olla kaksi koristetta ;).

Toissapäivänä keitimme myös ensimmäiset joulupuurot (ja poltimme sen muuten myös vähän pohjaan, hehhee – pahuksen maito). On se vaan niin hyvää! Miksihän sitä ei tule koskaan keiteltyä muutoin kuin jouluna?

Lahjojakin olemme väkertäneet ja kuulkaas nyt tiedän, mitä miehet antavat toisilleen joululahjaksi – nimittäin kaljaa! Hienostellen sanottuna erikoisolutta. Mun rakkaani oli ostanut muutamalle kaverilleen pienen jouluyllätyksen ja koristelimme niitä sitten teeman mukaisesti (lue: nainen väkersi ja mies oli tyytyväinen).

Hauska idea ja taatusti kamuille mieleen, vai mitä?

Eli nyt on siis siivottu ja suurin osa koristeista on paikallaan. Todellakin olen ansainnut tällä riehumisella villasukkani ja konvehtini.

Mites siellä sujuu joulutouhut? Ja onko kukaan muu kokenut moista energisyyttä chian avulla, mitäsmitäs tää on? Kotiäidin salainen ase? ;D