Sitten kuitenkin jossain vaiheessa se iski – OMATUNTO.
![]() |
Instagramin villi bilekuva, huomaa että se on otettu ennen lähtöä ja oikealla kuvassa vaipanvaihtopaikan seinä ;D. |
Minä olen mielestäni hyvä äiti ja äitiys on luontevasti osa minua. Olen ehdottomasti sitä mieltä että äiti on oikeutettu myös vaikkapa viini-illalliseen ystävän kanssa tai mitä kukin nyt sitten haluaakin tehdä niin kauan kun lapsen on hyvä olla.
MUTTA sitten kuitenkin huomasin omantunnon ja huolen ikävän piikin aina välillä – pärjätäänköhän siellä, miten pikkumiehellä menee, onko äitiä ikävä ja kohta pitää kyllä mennä jo kotiin...
Viimeistään taksin takapenkillä sairastin huono äiti -syndroomaa, kun taksikuski kyseli lapseni ikää ja kertoi juttuja omasta jälkikasvustaan.
HOOH, onko teillä muilla ollut samoja tuntemuksia?
![]() | ![]() |
![]() | ![]() |
Muistan nuo tunteet esikoisesta, mutta toisen ja kolmannen kanssa sitä osaa ottaa jo tosi paljon rennommin. Onneksi. :)
VastaaPoista:D Onneksi mulla ei omatunto kolkuta muissa asioissa, tulisin varmaan hulluksi!
PoistaOh, kuulostaa niin tutulta :)
VastaaPoistaValitettavasti tuttua. Niin päinhän se kuitenkin menee, että vauva pärjää paremmin kuin äiti tuommoisissa tilanteissa :)
VastaaPoistaNäinpä, vaavillahan ei todellakaan ollut mitään hätää :D. Onneksi (?) meitä on näköjään muitakin...
Poista