keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Mikä on menestyksen salaisuus?

Aika raflaava otsikko, myönnetään. Olen pyöritellyt tätä asiaa mielessäni tässä viime aikoina, kun tuntuu että ympärilläni olevilla ihmisillä on vähän jos jonkinmoista ongelmaa, johon ei sitten millään löydy vastausta – esimerkiksi kesätyöpaikan haku, ulkomaille muuttaminen, vihatun työn vaihto uuteen ja työttömyys ovat olleet tässä viime aikoina keskustelun alla.

Näitä keskusteluja on leimannut ikävästi yksi piirre: ihmiset keksivät ensin miljoona syytä sille miksi jokin ei onnistu, kuin miksi se voisi onnistua. Ja eihän mikään onnistu, jos ensin ajattelet että ei tämä nyt varmasti tule onnistumaan koska rahatlopussaenuskallasoittaabussieikuljejamitänäitäsyitänytolikaan.


Easy2Safe-yhteistyökuvioiden kautta olen päässyt osalliseksi Petteri Moilasen elämäntapavalmennusta ja Petteri on pyytänyt minua muun muassa tutustumaan maailmalla tunnettujen elämäntapavalmentajien ajatuksiin. Yksi näistä ihmisistä on Tony Robbins, joka kertoo pohtineensa paljon menestyksen salaisuutta.

Yleensähän ajatellaan että historiamme määrittää meitä jollain tapaa: rakastavassa perheessä kasvava ja koulut käyvä ihminen pääsee helposti pitkälle ja historia toimii ikään kuin ponnahduslautana tulevaan. Jos taas koet hirveitä asioita elämässäsi jo sen alussa, olet automaattisesti tuomittu kulkemaan raskaampia polkuja – vai?


Meillä on miljoonittain esimerkkejä, jotka kertovat toisenlaista tarinaa. On olemassa paljon ihmisiä, jotka ovat kokeneet kauheita asioita, mutta päätyvät tekemään elämässään huikeita juttuja ja kasvavat koko kansan esikuviksi. Mikä on voima sen takana?

Se on tunne, halu ja mahdollisuuksien näkeminen – tapa ajatella asioita. Aika moni näkee ensin ongelmat, sitten vasta mahdollisuudet. Lauseet alkavat heti ensimmäiseksi sanoilla "en voi", "en osaa" tai "se ei ole mahdollista". Olen aivan varma että jos jotain haluaa tarpeeksi, siihen kyllä keksii keinot (etenkin jos kyse on vaikkapa kesätyöpaikan hakemisesta tai ulkomaille muuttamisesta, ei esim. Marsiin matkaamisesta tai kuolleista herättämisestä).


Älä siis anna historian määrittää tekemisiäsi, älä näe ensimmäiseksi vain niitä ongelmia ja tee asioita, joiden avulla pyrit lähemmäs päämäärääsi olivat ne sitten pieniä tai suuria juttuja. Jos esimerkiksi ulkomaille muuttaminen on hankalaa omistusasunnon vuoksi, laita se vuokralle. Jos et saa töitä omalta alaltasi, voisitko harkita vaikkapa kurssitusta toisen alan ammattiin tai hakea hieman samantapaisiin töihin, mutta jotka eivät ole niin kaukana omastasi?

Aivan käsittämättömän moni ihminen ainakin omassa lähipiirissäni heittelee aivan kummallisia syitä sille, miksi asiat eivät voi onnistua (esimerkiksi aikuisen ihmisen suusta kuultua: "en osaa soittaa sinne" – true story). Omalta mukavuusalueelta kannattaa häipyä aina välillä ja omaa asennetta kannattaa tarkastella ulkopuolisen silmin – jos joku muu on onnistunut, mikset sinäkin kykenisi samaan?

Minä olen onnekseni perinyt äidiltäni tavan tehdä ensin ja ajatella sitten – ei aina paras mahdollinen tapa lähestyä asioita, mutta ainakaan en jumitu yksityiskohtiin ja annan palaa. Kyllä, mokia on ehdottomasti tapahtunut (terveisiä esim. ala-asteen askarteluopelle), mutta olen elossa ja kukaan muukaan ei kuollut. Jossain vaiheessa on voinut nolottaa, mutta ihan sama ja silleen – koko elämän mittakaavassa yksi häpeän hetki on pahempi kuin se, etten olisi edes yrittänyt.

Luovuus, rohkeus ja halu ovat avaimia aika moneen juttuun. Kyse on usein enemmänkin uskalluksesta ja siitä että hoksaat tehdä asioita uudella tavalla. Where there is a will, there is a way ja sitä rataa ;).


17 kommenttia:

  1. j'Adore !

    Kiss - Elodie
    http://www.luxetoutou.com

    VastaaPoista
  2. Niin totta! Olen aina itse ajatellut että asiat joita haluan, myös toteutuu! Ja niinhän ne on aina. Sain unelmieni työpaikan, en suostunut luopumaan ajatuksesta vaikka sieltä annettiin ensin kieltävä vastaus. Sitten köysin unelmieni talon, ja annoin ostotarjouksen siitä, varmana siitä, että nykyinen kyllä saadaan myytyä ajoissa ja tarpeeksi hyvään hintaan. Ja niinhän se meni! Ajattele positiivisesti onkin meidän perheen slogan :)
    <a href="http://www.strongmamy.com>Strongmamy</a>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo just tämä yrittäminen, vaikka esteitä olisikin. Se on tärkeää. Hyvä sinä! Eihän mikään onnistu ekalla kerralla, mutta kymmenennen kerran jälkeen voi vaikka onnistuakin. :)

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus! Itse katson tätä teemaa vielä hieman toisenlaisesta näkökulmasta työssäni lääkärinä. Tällaisia asioita ei nyt tietenkään saisi sanoa tämän alan edustajana ääneen, koska ihmisiä ei koskaan saisi "syyllistää" tai velvoittaa ottamaan vastuuta omasta elämästään, mutta monella ihmisellä olisi paljon vähemmän ongelmia, jos he yrittäisivät hieman enemmän. Syödään miten sattuu, ei liikuta, lihotaan. Sitten tulee diabetes, polvikipua... Sitten rojahdetaan vastaanottohuoneen tuoliin valittamaan, ja kun ehdotan laihduttamista, se ei kuulema vaan onnistu, ja jos ohjaan naurettavan halvalle julkisen puolen fysioterapeutille, sinne ei mennä, koska harjoitteiden säännöllinen tekeminen on niiiiiiin vaivalloista. Ja kuukauden kuluttua saman asian takia vastaanotolle. Jotenkin noiden terveysasioiden suhteen ihmisille kelpaavat ainoastaan helpot ratkaisut, ts. saikku ja pilleri. Toisaalta osa ihmisistä ei hyväksy sitä pilleriäkään, koska sittenhän lääketehtaat rikastuvat! Pilleriä, jota ei niihin huiman korkeisiin sokeriarvoihin välttämättä tarvitsisi määrätä, jos se ihminen olisi alun perin laihduttanut. Teet niin tai näin, mikään ei kelpaa.

    Tai sitten mennään naimisiin vastuuttoman idiootin kanssa, ja tehdään sen kanssa niin iso lapsilauma, ettei pärjätä. Vaikka se idiootti osoitti jo sen ensimmäisen vauvan jälkeen olevansa kyvytön kantamaan vastuuta.

    Olen jotenkin ihan tuhottoman väsynyt siihen, miten jotkut ihmiset eivät tajua sahaavansa itse omaa oksaansa. Ihan aikuisilta, täysjärkisen oloisilta ihmisiltä on hukassa hyvän elämän peruspilarit. Syö terveellistä, monipuolista ruokaa. Liiku riittävästi. Mene ajoissa nukkumaan. Pistä poikki tuhoisat ihmissuhteet. Opiskele alalle, jolla todennäköisesti on töitä. Ei se aina tietenkään helppoa ole, mutta kun moni ei edes yritä. Vanhukset ovat kuulema yksinäisiä, mutta jos palvelutalolla järjestetään yhteisöllistä tekemistä, kukaan ei vaivaudu paikalle (kaikki yksinäiset vanhukset eivät ole hauraita ja liikuntaesteisiä).

    En syntynyt kultalusikka suussa. Sain koko lapsuuteni kuulla, ettei minusta tule mitään, eikä kukaan koskaan tule pitämään minusta. Fyysistä väkivaltaakin oli. Koulussa olin koko luokan hylkiö, jolla ei ollut kavereita. Pakenin karua todellisuutta opiskeluun.

    Nykyään tyydyn toteamaan, että sellaista se elämä nyt vaan välillä on. Oman elämän hukkaan heittäminen siksi, että ympärillä olevat ihmiset ovat tyhmiä ja/tai pahoja, on traagista.

    Tämä nyt oli hieman tällaista avautumista raskaan työviikon keskellä, mutta ensi viikko on varmasti parempi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( Olisipa kyllä mielenkiintoista päästä hetkeksi kärpäseksi kattoon näkemään työtäsi – siellä on varmasti niin paljon ihmisiä laidasta laitaan. Ja varmasti inhottavaa ettei voi sanoa asioita suoraan, allekirjoittaneen voisi olla vaikea purra ylähuulta ja määrätä sitä pilleriä.

      Niin. Suomessa aika usein unohtuu että me olemme itse oman onnemme seppiä, asiat eivät "vain tapahdu" ilman että niiden eteenkin tekee jotain.

      Tsemppiä seuraavaan viikkoon! Ja kiitos hyvästä kommentistasi, tosi mielenkiintoinen näkemys. Tässä taas näkee että historia ei todellakaan määrää tulevaisuutta, vaan vaikeistakin oloista voi ponnistaa pitkälle.

      Poista
  4. Tässä onkin mainio paikka jakaa oma epävirallinen mottoni... En juurikaan käytä sanontaa "en osaa" vaan useimmiten sanon "en ole kokeillut" ;)
    -Ciara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mikä motto! Yksinkertainen mutta hyvä pointti! :) ja viitaten tohon ylempään puheenvuoroon, ärsyttää niiiiin paljon kun ainoa asia mihin energiaa käytetään on voivottelu ja itsesääli, eikö kukaan ole kuullut toiminnasta?

      Poista
    2. Komppaan, ihan loistava motto! Ja mäkin olen ehdottomasti toiminnan kannalla. Yleensä kun ongelmia tulee vaivun hetkeksi alamaihin, mutta onneksi vain hetkeksi – sitten katsotaan mitä asialle voi tehdä. Tosin tässä on sekin puoli että jätän asioita usein viime tippaan, koska tiedän "keksiväni aina jotain" ja sitten onkin kiire :D.

      Poista
    3. Hihi :) Se toimii hienosti monissa tilanteissa: Osaatko soittaa saksofonia? -En ole kokeillut. Osaatko laatoittaa kylppärin lattian? -En ole kokeillut. Tilanteita joissa tulisi helposti sanottua: -En osaa.
      -Ciara

      Poista
  5. Those flowers are the perfect detail
    This post is just incredible! Well done :DD

    www.leclothes.com

    VastaaPoista
  6. Puhut asiaa. Itseäkin tympii, jos ensimmäinen kommentti uuteen asiaan on, ettei se onnistu. Ei olla pohdittu edes vaihtoehtoja, ja koko juttu on ns. jo kuopattu. Harmikseni miehessäni on tätä vikaa, mutta onneksi olen oppinut sen jo. Eli kun hän sanoo ei, koko homma on vasta alussa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule mun mies tekee jossain määrin myös tuota samaa, mutta meillä se on just hyvä tasapaino mun kaiken mahdollistamiselle :D. Minä ideoin ja mies toppuuttelee, sitten löydetään se kultainen keskitie jostain siitä väliltä :D.

      Mutta joo, muakin ärsyttää se kun todetaan heti ettei onnistu. ERITOTEN jos jollakin on joku ongelma, johon se kaipaa apua ja sitten keksitään aivan naurettavia tekosyitä, kuten just tuo "en osaa soittaa sinne" :D.

      Poista
  7. Todella hyvä kirjoitus! Olen suht uusi lukija, en oo vielä kommentoinut kun käyn vasta läpi näitä vanhoja postauksia :)

    Näitä tän postauksen asioita oon yrittänyt muutamalle lähipiirin ihmiselle toitottaa jo useamman vuoden. Mun lähipiiriin kuuluu tän kaltaisia ihmisiä, joilla on ne samat ongelmat vuodesta toiseen ja niistä valitellaan, mutta mitään ei kuitenkaan asioille tehdä! Yksi tällainen ihminen vielä valitettavasti kuvittelee, että mulla on ollut kaikki niin helppoa, kun oon vaan SAANUT koulut hyvin käytyä, on työpaikka, koti on siisti yms. Tämä henkilö puhuu siis niin, että mä olisin nää asiat jotenkin saanut helpolla, ja hänellä vaan sattuu olemaan vaikeampi elämä (tasan samoista lähtökohdista ollaan ponnistettu ;)) Ihan samalla tavalla mä oon tän kaiken eteen tehnyt työtä niin kuin muutkin ihmiset, mikään ei ole vaan "tullut" mulle :D
    Eniten mua harmittaa, että ihmiset tekee näillä tekosyillään yms hallaa eritoten itselleen. Toivon, että jokainen tällainen ihminen kokisi jossain vaiheessa jonkinlaisen herätyksen, että kaikki lähtee itsestä eikä "menestyneille" ihmisille mikään ole itsestään tullut.

    Sori vuodatus, tää on vaan sellanen asia, joka on "lähellä sydäntä" :D

    VastaaPoista