Joko saa aloittaa unelmoinnin?

Hei sinä ihminen siellä, joka ehkä luet tätä postausta ehkäpä aamubussissa matkalla töihin tai väsyneenä pitkän päivän jälkeen. On maanantai, väsyttää, ärsyttää, sataa lunta tai ainakin tuulee ikävästi. 

Arvaa mitä? Eilen tuulessa tuoksui kevät ensimmäistä kertaa ja sen kunniaksi kävin kaivelemassa hieman kesäisiä kuvavarantojani. Täällä pohdin, onko silkkaa murhaa aloittaa keväästä ja ballerinakeleistä haaveilu jo nyt, vai pitäisikö vain (yrittää) keskittyä vielä talven kauneuteen?

Meillä on tänä keväänä aivan ensimmäinen_oma_puutarha ja olen aivan malttamaton sen suhteen. Lisäksi lähistöllä on ei vain yksi vaan KOLME uimarantaa, niitä käydään testaamassa kyllä Tukkiksen kanssa ensi kesänä.

Me saamme nauttia rauhassa olostamme koko kesän, elokuussa on aika palata ruskettuneena työn pariin. Siellä minua odottaakin muutosten tuulet, sillä meillä on tiedossa uusia kuvioita ja tietotekniset kuviotkin ovat menneet uusiksi. Tämän pitäisi ehkä järkyttää, mutta olen aina innoissani kaikesta uudesta, kunhan muutos ei ole jatkuvaa. On ihan hyvä vähän heilutella välillä palikoita ja katsoa, miten uudet jutut toimivat.

Mutta ennen tulevaa syksyä pidän ajatukseni tiukasti vielä keväässä ja kesässä. Paljon kaikenlaista on luvassa, minkä lisäksi on hyvä rauhoittua nauttimaan päivistä pikkumiehen kanssa (pääosin) kaksin. Tämä elämäntilanne on niin omaa laatuaan, että onneksi rauhotuin nauttimaan siitä hieman pidempään.

Toivottavasti kesäkuvat tuovat edes ripauksen aurinkoa sinne ruudun toiselle puolen? Itse täällä hymistelen jo terassin nurkalla kasvavaa pioni- ja mansikkaröykkiötä, joiden tiedän majailevan siellä jossain lumen alla.

Siellä ne kuulkaas valmistautuu, vaikka silmä ei vielä mitään näekään. Eilen Nakkia lenkitellessäni huomasin pajunkissojen ilmestyneen ihmisten ilmoille! Eli kohta, kohta, kohta.

Pus.