lauantai 13. joulukuuta 2014

Täti Vihreän väsymystilitys...

Tästä postauksesta piti tulla iloinen juhlimispostaus, mutta voi herranen aika kun katsoin näitä kuvia läpi... Kyllä se vain näkyy naamasta, jos ei ole nukkunut kunnolla noin puoleen vuoteen. Mummulassa Tukkis nukkui aina ensimmäiseen syöttöön asti mummun vieressä, mutta en siltikään oikein levännyt – nukun koiranunta odotellen sitä ensimmäistä syöttöä. Ja jos kotona Tukkis erehtyy nukkumaan läpi yön vain yhdellä yösyötöllä, niin eiköhän äidin ole pakko käydä välillä tarkistamassa että miksi se on niin hiljaa.


Niin väsynyt nainen, silmät seisovat päässä ja niiden alla olevat pussit roikkuvat jossain tissien kohdalla (niin ja tissit kohta kai imetyksen ansiosta roikkuu about navan kohdalla ja napa sitten polvissa koska raskaus. MUTTA ONNEKSI POLVET ON KIINTEÄT, hehee). Eikä tuo mekkokaan nyt oikein sovi just mun kroppamallille. Valivalivali :D. Selvästi tosi kaunis päivä tänään täällä ruudun toisella puolen ;D.

Onneksi juhlissa sentään oli hauskaa! Itsenäisyyspäivän luokkakokoukseen löysin päälleni pikkusiskon kaapista vihreää, jota somistin ripauksella kultaa. Kyllä siskot on vaan hirvittävän kätevä juttu! ;)


Olen toki käynyt jo taistoon väsynyttä oloani vastaan: viikon verran olen juonut vihersmoothieita (tällä kertaa superaine spirulinalla varustettuna), eilen hain kaupasta raakasuklaata ja chia-siemeniä lisäavuksi. Tietystihän se uni (viikon verran nukuttuna) olisi paras juttu, mutta ei siitä oikein nyt vain tule mitään.

Olisiko teillä antaa vinkkejä väsymykseen? Kuljen ympäri kämppää kuin unissakävelijä, päätä särkee ja unohtelen asioita jatkuvasti. Ja sitten kun on lupa nukkua, en vain nukahda, kun päässä pörrää sen miljoonakaksituhatta asiaa.

Onneksi Tukkis nukahtaa nykyään paljon helpommin kuin ennen – kiitos siitä kuuluu iltarutiineille. Myös päivällä uni maistuu, miksihän sitä ei ihminen silloinkaan voi nukkua? :D Kaipa sitä äiti haluaa vähän "omaakin" aikaa ja sitten se aina hippasen lirvahtaa...

Haaveilen ajasta, kun saan nukkua aamulla pitkään... Mies onneksi antaa tähän välillä mahdollisuuden, mutta nyt hänelläkin on ollut sen verran pitkä työrupeama, että olemme olleet aika paljon kaksin. Oottakaapas vaan kun Tukkis on teini-ikäinen, sitten koittaa kosto ;).

Kuvista kiitos kauniille ja rakkaalle Sigille, jonka Zigi Ztyle -blogista löydätte maailman upeimpia kynsiminitaideteoksia.





7 kommenttia:

  1. Mitähän sä höpist nainen, sä näytät kauniilta!
    Väsymykseen voin sanoa vain että älä tee mitään. Kun Tukkis nukkuu, katso vaikka lempparisarjoja, älä ainakaan siivoa. Sehän on miehen hommaa siihen asti kunnes sä jaksat paremmin. Kun meillä tuo kohta 8kk heräili 10x yössä melkein kaksi kuukautta noin mä tein ja jaksoin. Jos ei muutamaa lattialle väsymystä itkemään tapahtunutta lysähtämistä lasketa. Niin ja sitä että ei muista mitä mies pyysi 3min sitten tekemään.
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos M! :)

      Silloin kun Tukkis nukkuu, niin olen usein aika typerä ja yritän olla tehokas – siivoilen, hoidan juoksevia asioita tai sitten vain lojun koneella. Nyt olen ottanut säännön, jonka mukaan äidinkin pitää vetää yhdet päikkärit. Ainakin nyt parissa päivässä helpottanut kyllä oloa vähän. Miehellä on tällä hetkellä niin paljon töitä, että pakko kummankin touhuta (melkein) yhtä paljon.

      Niin ja kiitos tsempeistä! :)

      Poista
  2. Voi kuulostaa liian tutulta, kun valvoin väsyneenä koliikkivauvan kanssa. Nyt tuo vauva jo 1v10kk iso ukko ja väsymys poissa. Toivoa on vielä näkyvissä! Kauhun ja rakkauden ajatuksilla haaveillaan toisesta ja siitä mitä on taas edessä. :) Ihanan rehellistä. Itse olen aina ollut taipuvainen tummiin silmänalusiin ja syöpiä päälle.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ehkä meilläkin on siis toivoa :). Viimeistään Tukkiksen teini-iässä äiti saa ainakin nukkua vaikka koko päivän ;).

      Poista
  3. Ei syöpä vaan ATOOPPINEN iho.. Hankala kirjoittaa puhelimella..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaava tekstisyöttö, niin tuttua itsellekin :D.

      Poista