sunnuntai 16. marraskuuta 2014

"Oot huippu!"

Tiedättekös ne ihmiset, jotka omien sanojensa mukaan ovat "vain rehellisiä", mutta jotka tuntuvat aina kiinnittävän huomiota vain niihin huonoihin puoliin ja voivat sivaltaa ikävästikin rehellisten sanojen varjolla?

Olen sitä mieltä ettei kaikesta tarvitse sanoa suoraa mielipidettä. Jos siitä on jollekin jotain hyötyä, silloin on aihetta tuoda epäilyksen sana pöytään, mutta jos kommentista ei ole muuta hyötyä kuin toisen mielen madaltaminen, voi mielipiteen jättää sanomatta.

Olin toissa viikolla työporukkani illanvietossa ja esimieheni oli keksinyt hemmetin hyvän idean (joka on tosin tuttu minulle esimerkiksi riparilta, mutta koko juttu ja sen voima oli painunut unholaan). Jokaisesta tiimin jäsenestä kirjoitettiin lapulle muutama, positiivinen asia.

Pieni ja helposti toteutettavissa oleva asia, josta tulee superhyvä mieli.


Jos kuva ei kerro tässä kohtaa enemmän kuin tuhat sanaa, niin selvennetään vielä: jokaisella on oma kortti, johon kirjoitetaan nimi ja muu poppoo saa anonyymisti kommentoida nyt vaikkapa toisen kampausta tai takapuolta (tai joitain muitakin piirteitä, mikä on tietysti toivottavaa ;D).

Jos vain siltä tuntuu, niin testatkaahan omissa illanvietoissanne tai vaikkapa sukulaisten kesken.

Yritin ehdottaa tuota uroolle jouluaattonumeroksi, mutta häntä ei tämmöset positiiviselämänparannuslöpötykset nyt kiinnosta ;D. Tosin ajattelin kuitenkin toteuttaa tämän koko meidän puolen suvun kesken joulupäivänä tai tapanina, jolloin kokoonnumme yhteen, koska onhan tää nyt aika vitsikäs juttu, vai mitä? Omat hyvät puolet jäävät usein sen kriittisen pikkuminän jalkoihin ja varsinkin oman perheen näkemykset hyvistä puolista voivat olla aika kiinnostavia.


Ja tehtiinhän me tiimipäivässä muutakin, ainakin juotiin viiniä ja syötiin hyvää ruokaa ja läyryttiin hulluna. Päivästä on tulossa postausta myöhemmin enemmänkin. Ihan huippua oli nähdä mun muikkeleita, joista yllä olevassa kuvassa rakas ex-työparini Petra (jonka lappuun kirjoitin muuten muutakin kuin sen "hyvä perse", että terkkuja vaan sinne).






4 kommenttia:

  1. Minä muistan saman idean abivuodelta. Tuolloin koulunsa päättäneet toivat omanlaisensa postilaatikon mihin sai käydä pudottamassa lehdestä leikattuja sanoja ja lausahduksia kuvaamaan henkilöä. Lopuksi lappusista koottiin kullekin oma abitaulu. Minustakin olisi kivempaa keskittyä positiivisiin asioihin..kyllä elämä heittää tasapuolisesti lokaa niskaan ihan ilman ihmisten häijyjä sanojakin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Aika moni myös lyttää itseään, mikä on hölmöä, koska maailma taatusti hoitaa sen lyttäämispuolen ihan muutenkin (toisaalta sorrun itsekin välillä morkkaamaan itseäni, hölömö mikä hölömö).

      Poista
  2. Löysin ekaa kertaa blogiisi ja jäin tutkiskelemaan! :)

    VastaaPoista